Välkky ja Tuulikki

Kesällä torikirpparilta löytyi syksyksi suloinen tuikkuastia muutamalla eurolla. Kyseessä on Tamara Aladinin Riihimäen lasille suunnittelema Välkky-tuikku. Valitettavasti ilman metallista pidikettä, jonka varaan tuikku lasketaan astiaan. Pitänee itse viritellä moinen rautalangasta ellei onnistu ilman sitä - tai vaihtaa jostain muusta lyhdystä samanlainen tilalle.

Välkkyä on valmistettu vuodesta 1974 vuoteen 1976 ja vain punaisena. Punainen onkin minusta se oikea väri tuikkuastialle, tulen ja punaisen lasin yhdistelmä on todella kaunis! Olen haaveillut ostavani täksi talveksi eri punasävyisiä Kastehelmi-tuikkuja ja yhdistellä ne kauniiksi ryppääksi tarjottimelle.

Mikäli Välkky näyttää jonkun silmään tutulle niin selityksenä voi olla se, että se on puhallettu samaan muottiin kuin Tuulikki-mallinen maljakko. Tuulikkikin on Tamara Aladinin käsialaa ja Tuulikki nimellä on ainakin neljä erilaista maljakkoa.

Neljä Tuulikki-maljakkoa, ensimmäisenä numero 1520, jonka muottiin Välkky on puhallettu.

Kuva laatutavara.com

Tuulikki-maljakoita on valmistettu myös vuoteen 1976, mutta jo vuodesta 1972. Toisin kuin Välkkyä maljakoita löytyy eri värisinä - punaisen lisäksi ainakin oliivinvihreänä, amberina, hunajana, siniharmaana ja kirkkaana.

Välkyn vieressä on yksi kukkakuvioisista purkeistani. Kukkakuvioiset purkit ovat tanskalaisen Erik Koldin samannimisen vuodesta 1967 toimineen yrityksen tuote, josta yritys onkin ehkä parhaiten tunnettu. Purkkien nimi on Sally, ne kestävät kylmää 40 asteeseen ja kuumaa 90 asteeseen asti - samanlaista kestävää laatua siis kuin kotimainen Sarvis!

Itselleni noita Sally-purkkeja on siunaantunut kolme kappaletta ja kaikki juurikin punaisia. Yhdessä matalassa lukee kukkien lisäksi hilloa. Purkkeja on monia monia erilaisia eri käyttötarkoituksia varten - esimerkiksi jauhoja, teetä, kahvia, pipareita, kakkua, voita ja pullia varten. Purkkeja on helppo pinota, joten en pistäisi pahakseni jos muutama löytyisi vielä lisää! Väreinä on punaisen lisäksi herkkulliset oranssi, keltainen, vihreä, ruskea, valkoinen... Eli kattava valikoima ihanaisia retrovärejä, joita voi rohkeasti yhdistellä keskenään.

Carmen

Carmen on Tamara Aladinin käsialaa oleva sarja. Tunnetuin ja selvästi eniten kirppareilla liikkuva on juurikin kuvissa seikkaileva kääntömaljakko, tästä vielä se pykälää pienempään malliin törmää harvase viikko. Tämä oli löytö muistaakseni Jyväskylän Kirpparilla.fi:stä ja hintaa pari euroa niin olihan se otettava parempaan kotiin. Tämä on myös niitä lasiesineitä, jotka ovat kauniita myös kirkkaana muotonsa puolesta!

Carmen-kääntömaljakoita on olemassa esinnäkin paria eri mallia sekä useita eri värejä. Kuvissa seikkaileva kääntömaljakko on puristelasia ja siksi edullisempi, toinen kääntömaljakko on puolestaan taas muottiin puhallettu. 

Kuva lainattu Laatutavarasta

Tällaisen kaunokaisen haluaisin kyllä itsekin! Näitä on ainakin vihreinä, punaisina sekä amberin värisinä. Punaisten hinnat kieppuvat 100 euron paikkeilla, ja ovat kyllä niin kauniita etten minä ainakaan omastani raaskisi luopua! Ehkä vielä joskus minäkin...

Näitä puristelasisia löytyy ainakin kirkkaina, ruskeina, harmaina, vihreinä, keltaisina, amberin värisinä, sinisinä... Kokoja on lisäksi kolme - ilman keskipylpyrää, yhdellä sekä kahdella. Tällaisen puristelasisen kääntömaljakon hinta puolestaan ei paljoa kympistä kohoa - oli koko tai väri mikä tahansa.

Silti se on minusta kaunis ja näihinkin syntyy helposti kutka kerätä useita eri kokoja ja värejä kauniiksi ryppääksi - kun hintakaan ei päätä huimaa!

Maljakko...

Carmen-sarjaan kuuluu kääntömaljakon lisäksi ainakin myös kulho/malja ja karahvi.

...kynttilänjalka

Kääntömaljakot ovat kyllä selvästi olleet 70-luvulla SE juttu - kääntömaljakoita löytyy myös esimerkiksi Kastehelmi-, Kehrä-, Rengas-, Käpy- ja Mesimarja-sarjoista.

Tamara Aladin

Helena Tynellin ja Nanny Stillin lisäksi Riihimäen Lasissa suunnittelijana toimi Tamara Aladin. Hän toimi talouslasin ja vientilasin suunnittelijana Riihimäen Lasissa vuodesta 1959 lähtien valmistuttuaan Taideteollisesta oppilaitoksesta muutamaan vuotta aiemmin.

Kuva täältä, kuvassa Tamara Aladin tehtaalla

Vientilasin parissa Aladin työskentelikin vuosia kielitaitonsa vuoksi, hän puhui suomen lisäksi ruotsia, saksaa, venäjää ja englantia. Yli puolet ulkomaille 1960-luvulla viedyistä maljakoista oli Tamara Aladinin suunnittelemia, tunnetuimpia olivat esimerkiksi Kleopatra-sarja ja Tornado. Suomessa Kehrä-maljakosta nousi hittituote, se oli valmistuksessa vuosina 1968-1976.

Kuvassa Kleopatra-sarjan esine, kuva lainattu täältä.

Kuvassa toinen osa Kleopatra-sarjaa, kuva täältä.

Aladinin kerrotaan päätyneen Riihimäen Lasille koska hänen ystänsä mielestä kaikki konjakkilasit olivat naisen käteen aivan liian isoja ja kömpelöitä, joten Aladin päätti suunnitella siromman. Hän paineli piirrosten kanssa Riihimäen Lasille, jossa hänen kykyjään ei voitu olla huomaamatta. Aika oli muutoinkin otollinen, Nanny Still oli jo muuttanut Suomesta ja Riihimäen Lasilla meni hyvin, kotimainen lasiteollisuus eli 1960-luvulla kukoistusaikaa.

Kuvassa Aladinin suunnittelemat liköörilasit, ovat ainakin sirot ;) Kuva lainattu täältä.

1970-luvulla lasitehtaat ajautuivat vaikeuksiin muun muassa energiakriisin ja täysautomaattisesti valmistetun ulkomaisen halvan lasin saavuttua Suomeen. Myös Aladinin muotokieli yksinkertaistui selvästi ja mallistot pienenivät. 1970-luvulla Aladin suunnitteli Koralli-sarjan, jota valmistettiin sirottamalla valkoiselle pohjalla joko sinistä tai vihreää lasijauhetta ja päälle kirkas lasikerros. Sarja oli menestys, ulkonäöltään se oli jotain aivan uutta. Menestyksen myötä Aladin jopa kiersi tavarataloissa esittelemässä uutuuttaan.

Kuvassa Koralli-sarjan malja, kuva lainattu täältä.

Kun puhalletun lasin valmistus lopetettiin Riihimäen Lasissa vuonna 1976 päättyi myös Tamara Aladinin taitelijanura. 17 vuotisen uransa aikana hän kuitenkin ehti suunnitella virallisten lukujen mukaan yli 150 esinettä, todellisuudessa luku lienee kuitenkin paljon suurempia, koska esineitä oli tapana tehdä anonyymisti.

Itse pidän suuresti Tamara Aladinin töistä, rakastan hänen käyttämiään värejä ja muotokieltä. Niin - ja erityisesti niitä värejä! Hänen työnsä vientilasin parissa huomaa nykypäivänä ehkä konkreettisimmin ajankuvaan kuuluen Googlettamalla - hänen nimensä johtaa ylivoimaisesti eniten ulkomaisille sivuille.

Eilen Jyväskylässä piipahtaessani matkaan tarttui Seppälän kirpputorimarketista Tamara Aladinin Hyasintti-lasi, väriltään kaunis vihreä. Vihreän lisäksi maljakkoa on valmistettu ainakin keltaisena, kirkkaana, amberina ja sinisenä.

Itse en hyasintteja kasvattele, joutunee siis muulle kukalle maljakoksi. Hyasinttilasissa siis on nimensä mukaan tarkoitus kasvattaa hyasinttia, alaosa täytetään pelkällä vedellä ja yläosaa laitetaan sipuli kasvamaan. Ajan myötä se alkaa kasvatella juuria ja nostaa vihreää.

Tämä on se miksi lasi kiinnostaa - pienen pieni ero valossa ja mikä ero värissä!