Hymy-helistin

Helistimestä 10 euroa? Helistimestä 30 euroa? Helistimestä 100 euroa? Aika hullua - mutta totta. Hymy-helistimet ovat nousseet melkeinpä ilmiöksi, niitä keräillään ja harvinaisemmista väreistä maksetaan - usein paljonkin! Moni on varmasti miettinyt ääneen ja vielä useampi hiljaa mielessään, että miksi ihmeessä. Ainakin minä! Itse esimerkiksi arkailen ostaa useamman kympin hintaisia lasimaljakoita - vaikka molemmat ovat suomalaisia klassikkotuotteita niin mikä näissä viehättää? Saa avautua kommenttiosioon! 

Kultaseppä Keijo Ahtola päätti ryhtyä vuonna 1957 muovituotteiden valmistajaksi, aluksi hän valmisti tuotteita alihankintana ja jo vuonna 1958 valmistuivat ensimmäiset helistimet. Vauvojen leluihin muovi oli puhdistettavuutensa ja värikkyytensä ansiosta erityisen hyvä materiaali.

70-luvulla mallistoa muutettiin turvallisemmaksi ja tuotteita suunniteltiin psykologin antamien ohjeiden mukaan, tämän ja Ahtolan muoviosaamisen yhdistelmänä syntyi rakenteeltaan vahvoja ja vauvoille ei vain turvallisia vaan myös mieluisia helistimiä. Muodot, kuviot, äänet ja värit olivat pienelle vauvalle kiinnostavia.

80-luvun alussa markkinoille tuli myös Kasvo-nimellä tunnettu yleisemmin Hymy-nimellä tunnettu helistin. Tämän jälkeen syntyivät Kissa, Nallukka, Nöpö ja muut uudemmat mallit.

Useana vuonna 2000-luvulla äitiyspakkauksesta löytyi tämä kyseinen hymynaama ensileluksi vauvalle, jonka vanhemmilla samainen helistin on ollut myös leikissä mukana. Hymy on niitä kerralla hyvin suunniteltuja tuotteita, joista tulee ajattomia klassikoita. Nykyään koko tuotesarja tunnetaan nimellä Paapu, aiemmin tuotteita myytiin eri merkeillä kuten Instrumentarium. 

Keijo Ahtola jäi eläkkeelle keväällä 2010 ja surullisin mielin tällöin uutisoitiin valmistuksen lopettamisesta. Sopivaa jatkajaa ei etsinnästä huolimatta löytynyt, mutta onneksi Ahtolan perheen nuorempi sukupolvi Hymy teki paluun Paapu-nimellä. He kertovat Paapun kotisivuilla helistimien valmistuksen olevan todellista käsityötä - kelloseppä-isän suunnitteleman helistimen valmistamiseen tarvitaan 12 työvaihetta, joista 9 tehdään käsin ja vähintään kaksi vuorokautta aikaa.

Uusia Hymy-helistimiä saa viidessä eri värissä Suomi-lelut-nettikaupasta. Väreinä on punavalkoinen, limenvihreävalkoinen, keltavalkoinen, oranssivalkoinen ja sinivalkoinen.

Vanhempia helistimiä on erikoisemmissa väriyhdistelmissä, esimerkiksi vaalenpunasininen, sinikeltainen, punakeltainen, keltasininen... Oletteko te hurahtaneet helistimiin? Vertaistukea löytyy esimerkiksi Me Helistinhullut - Facebook-ryhmästä!

***

Tämä tyttö on huomenna jännittämässä Gloria Blog Awards - gaalassa. Gaalaa voi seurata nykyaikaisesti livenä Twitterissä ja Instagramissa hashtagilla #gloriablogawards, sekä myöhemmin varmasti Gloria-lehden sivuilla. Pitäkää peukkuja!

DISCUS

DISCUS on Aarikan muovisista pyöreistä 11cm halkaisijaltaan kokoisista levyistä koostuva tilanjakaja. Sen on suunnitellut Kaija Aarikka vuonna 1969. Pakkauksissa oli pyörylöitä 32 kappaletta ja niiden toisiinsa liittämiseen tarvittat muoviset liittimet, näin ollen pötköksi liitettynä DISCUS-jonoa pakkauksessa oli neljä metriä.

DISCUS-tilanjakajia on valmistettu myös uustuotantona 2000-luvun alkupuolella, nämä omani ovat pakkauksesta päätellen uustuotantoa, mutta itselleni siis kirpparilöytö. Uustuotantoon nämä pääsivät monikäyttöisyytensä suoman suosion myötä - käyttötarkoituksia on niin monia kuin käyttäjiäkin.  

Seinällä Marimekon Oodi-kankaasta taulu

Omani ripustin keittiön ja makuuhuoneen välissä olevaan ikkunaan. Ikkuna on 60-luvun arkkitehtinäyte saada luonnonvalo ylettämään asunnon keskellä sijaitsevaan keittokomeroon, mukava yksityiskohta kuitenkin minusta eikä tosiaan ihan niin komerolta tunnu tuo pienen pieni keittiöni. Väreiksi omaan pakettiini oli valikoitunut kirkas, valkoinen ja musta. Muina väreinä on ollut ainakin aniliini, punainen, keltainen, oranssi ja sininen.

60-luvun Pandan suklaamainos, aiemmin blogissa  ollut tulitikkuaskeista tehty taulu

Omistani kiinnittelin kymmenen kolmen levyn mittaista pätkää, kaikkiin alimmaiseksi kirkas levy ja muuten ihan sekavassa järjestyksessä. Tuossa ikkunassa on milloin mitäkin roikkumassa, viimeisimmäksi pieni pitsikappa. Haluan valon tulevan keittiöön, mutta samalla pientä näköestettä väliin ja eloa muuten valjulle seinälle.

Mukana olevassa esitteessä inspiraatiota käyttötarkoitukseksi annetaan esimerkiksi huoneen jakajaksi, seinäelementiksi, pattereiden suojaksi, parvekkeelle ja kylpyhuoneeseen.

Kirppislöytöjä

Ilmoitusluontoisena asiana tähän väliin pahoittelen kesäkiireiden tuomaa hiljaisuutta täällä blogosfäärin puolella. Pykäsin parisen viikkoa sitten pystyyn kahvilan ihan noin semispontaanina päähänpistona ja se pitää tämän retrohullun tällä hetkellä mukavan kiireisenä. Kirppareilla ehtii silti silloin tällöin pistäytymään, keskitytään niihin löytöihin nyt parin blogikirjoituksen ajan!

Muoviteemaan liittyen samaisella viikolla kirpparilta löytyin taas yhdet ihanat Sarviksen munakupit sekä Sarviksen tarjotin.(Kyllä. Ihmisellä, joka ei koskaan syö keitettyjä munia voi olla kolme eri settiä munakuppeja...) Lisäksi löysin omat mummola-juomalasini! 

Jokaiselle kirpparikiertäjälle on varmasti enemmän kuin tuttu tuo tunne, joka tulee törmätessä johonkin tavaraan, joka on ennestään tuttu mummolasta, lapsuudenkodista, mökiltä, sukulaisen luota lapsuudesta... Näiden lasien kohdalla tunsin itse tuon kyseisen sykähdyksen viimeisimmän kerran.

Minun mummolassani oli näitä laseja muutama kappale eikä mistään muusta itsetehty mansikkamehu maistunut paremmalta. Yhä pidän näitä laseja maailman suloisimpina ja sydäntä lämmittää saada juoda näistä aamuisin mehuni.

Laseille en sen kummempaa nimeä löytänyt, lienevät Kotilasin tuotantoa - tai niin ainakin epäilisin. Saa avautua mikäli näille jonkun nimen tietää! Laseja oli peräti 9 kpl samassa paketissa, maksoivat yhteensä huikeat 2 euroa!

Sarviksen söpölit pinkit munakupit

Sarviksen tarjoitin

...josta tuli pojille alunen! Skotte-säästökoiria Handelsbankenilta

Taustana toimi myös uudehko kangaslöytö, oli vaan jotenkin niin herttainen, että eiköhän tälle käyttöä löydy! 

Toivottavasti joudan taas pian kirjoittelemaan, hyvää kesää kaikille blogiin eksyneille!

Iloiset, särkymättömät

Sarvis aloitti pöytäastioitten valmistamisen 1950-luvulla, mutta todenteolla muovista innostuttiin vasta 1960-luvulla. Värimaailma oli rajaton ja tuotteet olivat hyvin käteensopivia. 1960-luvulla erilaisiin muotoihin ja upeisiin väriin taipuvasta muovista astioiden lisäksi muita käyttöesineitä sekä huonekaluja - mitäs te tykkäätte esimerkiksi Pallo-tuolista, Saturnus-huonekaluista, Pastilli-tuolista?

Kuvassa Askon Amigo-pöytäryhmä, kuva Lahden historiallisen museon Huipulta haasteisiin-näyttelystä

Oma viimeisin Sarvis-löytö on tämä keltainen neliön muotoinen lautanen, joka toimii sohvan käsinojalla alusena. Muutamat kahvit, vissyt ja mehut olen onnistunut kaiteelle aiemmin kaatamaan, mutta tämä oli juuri sopivan kokoinen olemaan siinä suojana, jos kaatuu niin jää edes suurin osa lautaselle!

Nämä 1960- ja 1970-lukujen muovituotteet kehitettiin kestämään ja ne muotoiltiin erityisesti käyttöä varten, kuten Fiskarsin sakset ja Sarviksen ämpärit. Sarviksen Arjas-ämpärin vinoneliö muoto on kaikkein paras kantamiseen ja kaatamiseen, lisäksi pohjasta löytyy lovet sormille kaatamista helpottamaan. Jääkaappien yleistyessä muoviastiat toivat haluttua apua ruoan säilytykseen ja valmistukseen, varsinkin tiiviörasiat olivat suosittuja.

Kuva Kuopion kulttuurihistoriallinen Museo Sarvis Sanko 469, Olavi Arjas 1962, värit Maj Kuhlefelt, Sarvis Oy 

Tässäkin lautasessa keltainen väri on ihan syötävän hyvä, ja nämä kun kestää, kestää ja kestää!

Sarviksen tunnistaa tästä!

Samaan aikaan kun elettiin kovaa muovista innostumisen aikaa innostuttiin myös avaruudesta. Mikään ei kerro tästä paremmin kuin arkkitehti Matti Suurosen vuonna 1968 suunnittelema Futuro-talo, se on loistava esimerkki sen ajan luovuudesta ja uskaliaasta ajattelusta - alunperinhän idea Futuroon lähti vaikeakulkuiseen maastoon sopivasta hiihtomajasta. 

Kuva näyttelykeskus Weegeen sivuilta, täältä

Harmiksi idea ei sopinut suomalaisiin olosuhteisiin sekä energiakriisi, jonka takia pienempienkin muoviesineiden valmistus takkusi. Kaikenkaikkiaan Futuroja on valmistettu niin Suomessa kuin ulkomaillakin alle 100 kappaletta, joista Suomessa on säilynyt viisi. 

Ensimmäinen Futuroista on Espoossa näyttelykeskus Weegeen omistuksessa ja avoinna kesäisin yleisölle, tänä kesänä 1. syyskuuta saakka. 

Kuva Helsingin kaupungin matkailublogista, täältä

Näyttelykeskus Weegee on suljettu maanantaisin, muuten avaa ovensa joka päivä kello 11. Aikuisilta 10/12€, alle 18-vuotiaat sekä yli 70-vuotiaat ilmaiseksi. Eikun kesälomareissua suunnittelemaan!

Kuvastimia

Yksi aikansa klassikko on Mäkisen Kuvastimen kukkapeili. Itselläni eteisessä ennen kukkapeiliä oli tuollainen tavallisempi leveäkehyksinen pyöreä peili, aikani etsin ruskea-valkoista kukkapeiliä ja nyt se vihdoin löytyi! Ruskea on samaa sävyä molemmissa peileissä ja käyvät kivasti yhteen.

Taustalla näkyy blogissa aiemmin vilahtaneita purkkeja sekä puhelinpöytä

Tässä taas heijastuu keittiön väli-ikkunan Marimekon Lokki-verhot, myöskin ruskea-valkoiset :)

Melkein samaan syssyyn löytyi ihana pirteän punainen pöytäpeili. Tädilläni on samanlainen ruskea ja muistan ihailleeni sitä aina lapsena, taisin varata sen penskana perinnöksi :D

Tästä taas heijastuu aiemmin blogissa vilahtanut varjostin, pöydällä Marimekon liina/kappa

Jalusta siis taittuu sisään sikäli mikäli peilin haluaa ripustaa seinälle

Mäkisen Kuvastimen historia ulottuu aina 1920-luvulle asti, 1920-luvun lopulla tyrvääläinen Kaarlo Mäkinen sai käsiinsä harvinaisuuden: ohjeen peilin valmistukseen. 1930-luvulla Mäkisenen oli saanut jo käyntiin teollisen peilinvalmistuksen ja markkinoina koko Suomi, itse Kaarlon kuoltua leski ja lapsineen jatkoivat toimintaa ja 1970-luvulla Mäkisen Kuvastin Oy oli johtava yritys Suomessa ja suuri nimi koko Pohjoismaissa. 1986 yhtiö myytiin uusille omistajille, yritys tunnetaan nykyään Finnmirror Oy:nä. Mikäli yrityksen historia kiinnostaa enemmän, täältä voi lukea Finnmirrorin 60-vuotishistoriikkia! 

Finnmirror valmistaa kukkapeilejä uustuotantona alkuperäisillä värityksillä, tällä hetkellä joitain värejä saa tarjouksesta hintaan 32,70e! Tilaamaan pääsee täältä!

Punainen keittokomero

Muutama teksti aiemmin purkkiaiheessa ollessani sivusin oman keittiöni säilytystilaongelman pöydälle tuomaa purkkikasaa. Keittiössäni on yhteensä 2 pientä keittiökaappia säilytystä varten, yksi kuivauskaappi sekä yksi kulmakaappi astioille. Kuiva-aineita voi kuitenkin kätevästi säilöä jos jonkinmoisissa purkeissa ja kannuissa pöytätilan reunalla. Itselläni teemana on tällä hetkellä mitä ilmeisemmin punainen.

Sekalaiseen tämän hetkiseen röykkiöön kuuluu niin kotimaisia kuin tanskalaisiakin, uusia ja vanhoja. Omppu-nimiset Plastexin purkit ovat uusia, olivat vieläpä ainakin ennen joulua tarjouksena Anttilassa. Ei niitä vain voinut vastustaa! Purkkeja taisi olla kuutta erilaista tarjolla, itselle tarttui mukaan niin litran kuin puolen litran purnukat tuolla retro-mallin kannella.

Edessä on pienempiä ruskeita purkkeja, jotka löysin noin vuosi sitten kirpparilta, sopivat oikein hyvin mausteille. Joukossa myös yksi Aarikan purkki ja oikealla oleva vaakaraidallisen purkin kyljessä on teksti "Uusiutuva KEKO 65 vuotta! 1916-1981".

Punaiseen teemaan sopien hellalla majailee emalinen paistinpannu. Paistinpannu on Rondo nimeltään ja näitä on valmistettu Arabian Wärtsilän tehtaalla 70-luvun puolenvälin tienoilla. Punaisen lisäksi näitä on valmistettu ainakin keltaisena. 

Kantta oonkin jo hyvän tovin tälle orpolaiselle etsinyt, vinkatkaa jos jolla kulla on nurkissa ylimääräinen pyörimässä. Ruokaa näissä emalisissa ei kehtaa valmistaa, jos ei saa naarmuille niin ruoka ainakin palaa pohjaan!

Joulun jälkkäri: sekametelisoppa

Taannoisella matkallani Tallinnaan oli myös eksytettävä itsensä paikalliselle kirpputorille. Siellä oli paljon katseltavaa, vaikkakin ihmiset möivät suurimmaksi osaksi vain vaatteita, vanhaa kosmetiikkaa ja muuta, tavaraa olisin kaivannut ainakin itse enemmän. Myös hintataso yllätti, siinä missä perus henkkamaukka-vaatteita myydään täällä eurolla oli siellä hintaa viidestä kahdeksaan euroa. 

Pari myyjää olikin sitten kaivellut vanhoja aarteitaan oikein urakalla myyntiin, enimmäkseen vanhoja venäjänkielisiä LP-levyjä sekä kirjoja. Huomioni sai myös esillä olleet kaasunaamarit sekä muuten aivan käypät peltipurkit, mutta venäjänkielisen tekstin ja sisällä piileskelleen ruosteen takia jäivät ostamatta. 

Yhdestä näistä pöydistä silmiini osui aivan mielettömän suloiset munakupit. Keltaiset ruusukuvioidut söpöliinit tarttuivat mukaani hinnasta viis, ne olivat ihan kuin luodut minulle! Minulle, joka ei juuri koskaan syö kananmunia...

Taulun olen askarrellut 60-luvun Seurasta löytyneestä Newport-savukemainoksesta. Mainoksen raikas väritys oli vain kerrassaan hieno ja muutenkin siinä vain oli sitä jotain mikä miellytti, olen kehystänyt myös muutamia muita mainoksia, mutta ne ovat olleet mustavalkoisia tai paljon pienempiä. 

Tämä mainos oli ihan koko sivun kokoinen ja asettui hyvin kehyksiin. Muut olen jo laittanut kiertoon, tämä oli ainut mitä olen säilytellyt siinä toivossa että se löytäisi paikkansa kotoa...

Pienellä googlettamisella noita Newportin vintagemainoksia löytyi vaikka millaisia! Nyt vaan hyvä väritulostin kehiin ja tehtailemaan koko taulusarja yksinäisen seuraksi kaapin perukoille =)