Sydän

Sydän on minusta yksi Finelin kiehtovimmista ja mystisimmistä sarjoista ja koristeista. Sydän ei ole ainoa koriste, jonka suunnittelijasta ei ole virallista tietoa, mutta monet muut näistä ovat tyylillisesti tietylle suunnittelijalle tyypillisiä paitsi Sydän. Sen yksinkertainen ja hurmaava muoto voi olla peräisin kenen tahansa kynästä!

Sydän-koristeella löytyy kahdenkokoisten mukien ja kulhojen lisäksi lautanen, kaadin sekä Pikku-pehtoori. Itselläni näistä löytyy mukipari isommassa koossa sekä pienempi kulho.

Useimmiten pienemmässä kulhossa on myös pienemmät sydämet, isommassa kulhossa taas jotakuinkin mukien sydänten kokoluokkaa olevat. Törmäsin kuitenkin surffaillessani kuvaan pienestä kulhosta, jossa sydämet olivat isompaa kokoa ja täten koristeen alareuna ylsi yli kulhon puolenvälin, näytti omaan silmään ainakin hassulta siinä mittasuhteessa! Kuvan voit katsoa halutessasi tästä linkistä.

Sydän on sarjana myös aika arvokas, omat mukini löysin sopuhintaan, koska ne ovat jo aika elämää nähneet... Kulhosta puolestaan sain maksaa 60 euroa, mikä on aika maksimihinta hyväkuntoisesta pienestä kulhosta. Jotenkin minulla on sellainen tunne, että nämä astiat tulevat olemaan vielä todella arvossaan!

Vaikkei tämä koriste tiedonjanoani sammuta on se täydellinen söpöstelyyn, hemppistelyyn ja muihin ihaniin juttuihin niin arjen keskellä kuin juhlan hetkinä. Ei voisi olla kivempia astioita juoda vuosipäivänä kahveja, tarjoilla ystävänpäivän herkkuja tai kertoa kukkasin rakkaudesta kuin laittaa kukat sydänkannuun! 

Kuva lainattu täältä

Kirsikka

Finel-uutuus Anttilan kuvastossa vuonna 1969 on kerrassaan upea sarja nimeltään Kirsikankukka. Nimi lienee sittemmin muotoutunut joko kansan tai suunnittelijan suussa uusiksi, koska missään en ole törmännyt tästä kuviosta puhuttaessa muuhun nimeen kuin Kirsikka -  eihän kuviossa edes ole kirsikankukkia vaan nimenomaan ihania punaisia kirsikoita!

Sarjaan on siis alunperin kuulunut kattila, kasari sekä pannu - kukin kahdessa eri koossa. Näissä astioissa itsellekin tuo kuvio on muodostunut tutuimmaksi ja näitä näkeekin kirppareilla useimmiten. Kirsikka on myös Esteri Tomulan kynästä, niinkuin piirroksenomaisuudesta ja ilmeikkyydestä voi arvata. 

Kirsikka-kuviolla on koristeltu myös muki sekä kuvissa esiintyvä jääkaappirasia. 

Jääkaappirasiat ovat yleensä kuvioituina harvinaisempia herkkuja. Ne ovat kivoja käyttöesineitä vieläkin ja haluttuja keräilijöiden keskuudessa, koska niitä ei olla valmistettu paljoa eikä monella koristeella. Olen törmännyt Kirsikan lisäksi Vegeta-, Sinivuokko, Kehrä- ja Elisa-kuvioisiin, oletteko te bonganneet muita? Kaikissa kuviollisissa pohja on käsittääkseni valkoinen, kuviottomia näkee eri väreissä.

Itselläni kävi uskomaton tuuri tämän kanssa, löysin sen kirpparilta muistaakseni parilla kympillä kansineen päivineen ja kyseessä on vieläpä hyväkuntoinen yksilö! Finelin koristeltujen jääkaappirasioiden hinnat kuviosta riippuen liikkuvat viidenkymmenen ja sadanviidenkymmenen euron välillä. 

Myös Kirsikassa sen tietynlainen yksinkertaisuuden ja yksityiskohtien yhdistelmä jaksaa hurmata minut kerta toisensa jälkeen. Jääkaappirasia on lisäksi minusta varsin toimiva tarjoiluastia sellaisenaan esimerkiksi namuille, jääkaappiin tätä ei kyllä raaski millään piilottaa!

Tässä kirjoittelun lomassa sovin kaupat näyttökuntoisesta Primavera-vauvapannusta, nykyään on retroaarteiden bongaaminen on netin kautta niin paljon helpompaa, nyt vain odotellaan pakettia kotiin!

Lintu

Lintu on Raija Uosikkisen suosittelema koriste Finelille, jota on tietääkseni painettu vain mukeihin.

Finelin mukeja on yleensäkin olemassa kolmea kokoa, tällä kuviolla olevaa mukia löytyy ainakin kahdessa koossa. Tämä kuvissa pyörivä on niistä pienimpi eli halkaisijaltaan pienempi ja kevyempi.

Punainen on Linnuissa se yleisempi väri, eikä tästä tiettävästi ole toisia variaatioita.

Toinen värivaihtoehto on sininen, josta löytyy kaksi versiota. Toisessa linnun kaulassa oleva kuvio on sininen ja alaosassa kuviointi vihreä-sininen, toisella kaulan kuvio on taas valkoinen ja alaosa ruskea-sininen.

Emaliesineet on ainoita, joita itse voin ostaa riskuineen. Näissä ne eivät ainakaan minua niin haittaa, osaksi tietysti se että niitä on todella vaikea löytää priimana, mutta myös pieni roso tuo luonnetta ja kuvio on näissä se tärkein. Ainuttakaan en raaski käyttää, ihailen vain koristeena!

Tässä kuvassa näkyy vieressä isompi muki, korkeudeltaan ne ovat hyvin samat, mutta isompi on leveämpi ja painavampi.

Valmistuksessa lintu on ollut 60-luvun puolivälin tienoilla.

Orient

Tuorein rakkauteni on tämä pieni Finelin pannu Orient-koristeella.

Oma pannuni on kooltaan pannuista pienin eli tilavuudeltaan 0,6l, näitä kutsutaan myös vauvapannuiksi johtuen niihin pienestä koosta. Tällainen söpöliini jolla keittää itselleen ja ystävälle kupposet kuumaa, pienestä ja pyöreästä pannusta tulee tosin hyvälle tuulelle pelkästään sitä katselemalla.

Orient-kuvio on puolestaan Raija Uosikkisen suunnittelema, ei siis ihme että miellyttää allekirjoittaneen silmää!

Orienteissa yleisin väritys on juurikin tämä ruskealla pohjalla musta koriste, toinen yleisin väri on tummansininen pohja ja vaaleammalla sinisellä koriste.

Harvinaisempia värejä ovat keltaisella pohjalla musta koriste sekä punaisella pohjalla oranssi koriste. Keltainen pannu on tavoitteena löytää tälle kaveriksi, mielellään samanlainen pieni tai pykälää isompikin näyttäisi hyvältä vieressä!

Samalla koristeella pannujen lisäksi on valmistettu Kesti-mallin kattiloita ja kasareita, niitä sellaisia ihania pyöreitä pullukoita, joita löytyy usealla koristeella ja lisäksi samaa sarjaa myös soikeaa pataa / kattilaa sekä mahdollisesti emalimukeja. Sellaisesta olen nähnyt kuvan netissä sinisenä, mutta voi toki olla myös tuotantoonpäätymätön esine kyseessä.

Tuotannossa nämä ovat olleet 60-luvulla. 

Kuvakollaasista, jonka otin näytönkaappauksena Inkerin arkistot-facebookryhmästä näkee hyvin että esineissä on myös sävyeroja. Omaa pannuanikin ostaessa valittavana oli toinen selvästi tummempi pannu ja tämä mihin päädyin, halusin vaaleamman jotta kuvio erottuu paremmin. 

Pehtoori

Vuonna 1957 pulleamasuinen kuparipannu sai väistyä. Antti Nurmesniemi suunnitteli Wärtsilälle Pikku-Pehtoori ja Pehtoori-kahvipannut, jotka syrjäyttivät perinteisen kuparipannun ja toivat tilalle uuden yksinkertaisen ja ryhdikkään kartion muotoisen pannun, jossa kädensijakaan ei ollut entisellä paikallaan.

Pehtoori-kahvipannun kanssa samaan ajankuvaan kuuluu 1950-luvun lopulla käynnistynyt kaupunkilaistuminen, Pehtoori on selvästi suunniteltu kerrostaloon sähköliedelle. Vanhoja lehtiä selatessa lähes jokaisessa sähköliesi-mainoksestakin löytyy Pehtoori, se on ehdottomasti ollut sen ajan juttu!

Pehtoorissa kädensija on bakeliittinen ja jämäkkä musta kahva pannun kyljessä metallisen lenkin sijaan. Pehtoorin jälkeen keittiöihin saapuivat 1960- ja 1970-luvuilla Finelin koristellut kahvipannut, värikäs kahvipannu kruunasi arkisenkin kattauksen ja oli keskipisteenä kahvipöydässä.

Oma Pehtoorini on väriltään kesimmäinen kolmesta sinisestä. Ensimmäinen väri Pehtoorille oli punainen, mutta pian sitä sai kymmenessä eri värissä. Sinisiä on kolme -  vaalean sininen, tumman sininen sekä tämä väliväri. Lisäksi on olemassa keltaisia, ruskeita, oransseja, vihreitä, mustia ja valkoisia pannuja.

Pehtooripannuja löytää myös "pulputtimella", jonka avulla pannukahvin keittäminen on helpompaa, jolloin se toimii kuten perkolaattori. Samasta syystä kuin minun Pehtoorin käyttämättömyys kahvipannut saivat aikoinaan väistyä - sähköllä toimivat kahvinkeittimet. Pannukahvi on kuitenkin maultaan pyöreämpää ja täyteläisempää, koska suurin osa kahvin rasvasta säilyy pannussa hauduttamalla. 

Pehtoori-pannussa kahva näyttää tuolta eli se ei jatku lainkaan ylös päin, pikku-Pehtoorissa puolestaan kahva jatkuu hitusen myös ylös. Pikku-pehtoorin runko on myös suora ja kahvan kanssa samassa linjassa, Pehtoori on selvästi kartion mallinen. Kahvan alla lukee myös ainakin omassani pannun tilavuus, tässä tapauksessa 1,5l.

Pehtooria metsästäessa kannattaa olla tarkkana nokan lisäksi kannen ja nupin kanssa, jostain syystä jotkut yrittävät myydä kannettomia ja nupittomia pannuja ehjien hinnoilla. Pannun sisälle kannattaa kurkata kannen alta ja myös nokan kautta - sen takaa löytyy ritilä joka on monesti umpiruosteessa. Myös pohjaan poltetuista Pehtooreista pyydetään törkeitä hintoja, kannattaa olla siis tarkkana - vaikka kyseessä on jo klassikko niin romua ei kannata ostaa ylihintaa!

Itse himoitsen omalleni kaveriksi keltaista pikku-Pehtooria, ei vihreä tai oranssikaan pahalta näyttäisi... Eikä ruskea... Eikä turkoosi.. Tai valkoinenkaan... Mikä väri sopii lukijoiden silmään parhaiten?

Esteri Tomulan Tatti

Tähän kesällä Joensuun reissulta napattuun kirpparilöytöön lupasin palata tarkemmin ja nyt taitaisi olla mitä paras aika vuodesta puhua Tatti-kulhosta! Blogiin tulee jatkuvasti kävijöitä kulhoon liittyvillä hakusanoilla, joten tässä tiedonjanoisille :)

Essu-lempinimeä totellut Esteri Tomula oli Arabian posliinitehtaalla suunnittelijana vuodesta 1947 aina eläkeikäänsä saakka vuoteen 1984. Uran alkupuolella ennen vuotta 1963 Tomula työskenteli taideteollisuusosastolla, jossa esineet valmistettiin pienissä erissä ja lopulta osastolla, joka oli erikoistunut teollisesti sarjavalmistettujen esineiden tuotantoon.

Tomulan tyyliä voisi kuvailla piirroksenomaiseksi ja ilmeikkääksi, kuvissa olevassa Tatti-salaattikulhossakin koriste on erittäin yksityiskohtainen, kepeä ja ihastuttava, kaikessa yksinkertaisuudessaan vain viivapiirros, mutta silti niin kaunis! 

Koristeissa olikin usein kuvattuna luonto - jotain tuttua kotipihalta tai villistä luonnosta löytyvää. Essu kuulema piirusteli ja maalaili paljon kesämökillään ja tyylitteli näistä koristeita astioihin. Samaan konserniin kuin Arabia kuului Finel, jonka astioiden koristelussa hyödynnettiin myös Tomulan taitoja.

Tatti-koristeen lisäksi Tomulan käsialaa Finelin astioista ovat esimerkiksi Ruusu, Ruusukaali, Kirsikka, Sinivuokko, Kukka, Vegeta, Elisa, Auringonkukka, Inca ja Neptun.

Laatutavara.com

Auringonkukka, Elisa, Inca, Kirsikka ja Kukka

Neptun, Ruusu, Ruusukaali, Sinivuokko ja Vegeta

Finelin kulhosarjan on muotoillut Kaj Franck ja jo yksivärisistä kulhoista pyydetään kirppareillakin aika korkeita hintoja, tällä hetkellä tämän Tatti-kulhon hinnat kieppuvat kunnosta riippuen 100 euron tienoilla. Omani löysin 15 eurolla, eli onnea oli mukana enemmän kuin tarpeeksi!

Tatti-sarjaa on valmistettu vuosina 1968-1970, tämän kyseisen salaattikulhon lisäksi Tatti-koristeella on olemassa myös kahta erikokoista keraamista uunivuokaa, pienempi emalikulho, kattila sekä keittokasari. Japanilaisilla suomalaiseen popantiikkiin erikoistuneella sivuilla törmäsin myös Tatti-kuvioiseen Arabian talouslevyyn, lautaseen sekä kuppiin mutten löytänyt vastaavia mistään muualta. Leimat niissä ainakin kuvien perusteella oli paikallaan, mutta aidoiksi en mene vannomaan.

Finel-tuotemerkin alla markkinoitiin emalisia kodin käyttöesineitä mukeista emalivalaisimiin. Finelin astioista suunnittelijasta riippumatta löytyy ajalle tyypillisiä puhtaan selkeitä värejä kuten keltaista, vihreää, turkoosia ja punaista - valkoista unohtamatta. 1970-luvun puolella valikoimaan tuli lisäksi maanläheisempiä värejä - metsänvihreää ja ruskeaa. 

Sienimetsällä

Tämä viikko on hurahtanut lomaillessa. Oli loma minkä pituinen tahansa siihen kuuluu aina kirpparikierros toisessa kaupungissa. 

Tällä kertaa suuntasin auton nokan Joensuuhun, Joen jättikirppikselle sekä Valintatorille. Molemmissa oli pöytiä parisen sataa, katseltavaa siis riitti mukavasti! Joen jättikirppis oli näistä selkeästi siistimpi ja miellyttävämpi paikka, mutta kunnon kirppistelijäähän ei pieni sekasorto haittaa - päin vastoin!

Reissun ehdoton kohokohta ja aikoihin paras kirpparilöytö on tämä. Esteri Tomulan koristelema Finelin Tatti-salaattikulho! 

Piti melkein ääneen hihkua kun näin sen hyllyllä, viimeistään siinä vaiheessa kun katsoin pohjasta hintaa. Tatti-kulho oli loistavassa kunnossa, käytön jälkiä jokunen sisällä ja reunassakin vain muutama nirhauma emalissa. Kuvissa näkyvä oranssi on heijastusta oransseista verhoista :)

Siis näitä yksityiskohtia. Niin ehtaa Tomulaa! Ihan mielettömän suloinen - vaikken todellakaan ole sieni-ihminen! Tähän asiaan palaan taatusti myöhemmin - niin Tomulaan, kulhoon kuin muuhunkin saman reissun löytöihin, heti lomakiireitten hellitettyä! :)

Kulholla on ihan oikeasti kokoa, vieressä 1,5l kokoinen Pehtoori :)

Kukkia keittiöön

Edellinen postaus oli pakko osata katkaista, jotta pysyisi järkevässä blogi-mitassa, tässä kuitenkin lisää asiaa samasta aiheesta!

1950-luvulla keittiöön ja kattaukseen väriä toivat Antti Nurmesniemen Pehtoorit, 60- ja 70-luvuilla Järvenpään Emalin valmistamat Finel-tuotteet. Punaisten ja sinisten pannujen lisäksi väreinä oli keltaista, vihreää, ruskeaa, turkoosia, sinapinväristä... Ja ne olivat koristeltuja.

Finel-astioihin koristeita suunnitteli Raija Uosikkisen lisäksi muun muuassa Esteri Tomula. Nimekkäimpiä koristeita ovat Kehrä, Ritari, Domino, Sini- ja Punahilkka. Värikkäät tuotteet olivat kansan rakastamia ja ovat edelleen - hinnat ovat koko ajan nousussa ja näitäkin keräillään, ulkomailla asti!

Itse ostin vähän aikaa sitten nämä Primavera-suojat hellalle.

Kerrankin ihanan värikkäät, yleensä vastaan tulee vain tylsiä ruskeita - tai sitten huonokuntoisia. 

Näihin tuttuihin kuvioihin törmää astioiden lisäksi myös valaisimissa. Koriste on niissäkin kaunis, itse vain miellän sen niin astioihin, etten osaisi kotiini moista kuvitella. Hauskoja!

Kuvassa lamppu samalla koristeella, kuva lainattu täältä.

Raija Uosikkinen

Raija Uosikkinen aloitti koristelijana Arabian palveluksessa vuonna 1947 suoritettuaan opinnot Taideteollisessa oppilaitoksessa. Hänen taitelijanuransa kesti neljäkymmentä vuotta.

1940-luvulla oltiin siirtymässä koristeellisista pelkistettyihin muotoihin, tämä toi astioiden pintojen muun koristelun oikeuksiinsa, koska muotojen asketismi ei todellakaan miellyttänyt kaikkia. Tämä oli erinomainen ajankohta aloittaa ura koristelijana.

1950-luvun alkupuolella Uosikkinen sai tehtäväkseen suunnitella koristeet Kaj Franckin B-astiastoon. Tunnetuimpia näistä nykypäivänä ovat esimerkiksi Linnea ja Pellervo. Nämä 50-luvun koristeet ovat vielä aika hentoisia ja siroja, eivätkä kohtaa esimerkiksi omaa makuani ollenkaan!

 Tässä kuvassa Pellervo, kuva täältä.

Ja tässä sitten Linnea, kuva myöskin Astiataivaasta - täältä

1960-luvulla aloitettiin valmistaa kenties Uosikkisen tutuinta astiastokoristetta - Alia. Se on islamilaisen ornamentiikan innoittama ja oli valmistuksessa aina vuoteen 1974 asti, sinistä Alia painettiin vuosina 1965 - 1974 ja ruskeaa vuosina 1965 - 1970. Ali oli viimeinen kuparipainokoriste Arabian tuotannossa - Arabian perustamisen aikoihin 1870-luvulla emoyhtiö Rörstrandilla oli käytössään jo noin 20 erilaista kuparipainomallia!

1970-luvulla Arabian aloittaessa keräilyesinetuotannon Uosikkinen sai suunniteltavakseen vuosilautassarjan. Aihepiiri löytyi tietysti Kalevalasta ja yhteensä 24 osaa sisältänyt sarja on koristanut varmasti lukemattomia suomalaiskoteja.

Omia Uosikkisen käsialaa olevia suosikkeja

Pomona-purkit, kuosillakaan ei niin väliä! Kerrassaan suloisia! Kuva täältä.

Finelin Kehrä-kattila, kuva lainattu täältä

Doria-kahvikupit, kuva täältä.