Kotimaista ja ulkomaista, uudempaa ja vanhempaa

Ei ole kauaakaan kun Stockmann täytti 150 vuotta ja ihmiset villiintyivät varsinkin tuosta juhlavuoden muumimukista. 25 vuotta taaksepäin juhlamallistoon kuului esimerkiksi tämä kahvipannuin koristeltu kahvipurkki.

Itse 70-luvulta puolestaan on tämä tanskalaisen Iran peltipurkki, kuvio on Anita Wangelin.

Peltipurkki käy hauskasti Sarviksen rasian päälle!

Tämmöinen pieni rypäs ikkunalaudalla. Oikealla ihana nahkainen lompsa, oli niin valloittava että tarttui väkisinkin kirpparilta mukaan. Hintaa oli pari euroa, sisälleen se sai tärkeitä papereita. Vähän ikävästi ikkuna heijastaa, mutta kyllä tästä ajatus selviää! :)

Varjostimen uusi elämä

Löysin jokin aika sitten kirpparilta ihan vastutamattoman varjostimen kattolamppuun, mutta kattolampuksi se ei oikein soveltunut. Valo oli himmeä ja pallo yksinään katossa aika pieni. Ratkaisuksi keksin sitten onneksi tehdä siitä vähän erikoisemman pöytälampun!

Varjostimessa oli myös kauniita ykstyiskohtia- Sijoittamalla sen vähän korkeammalle kaiuttimen päälle tuo ripustuskohtakaan ei näy, mutta pitsiyksityiskohdat kyllä.

Kuosi on varsin kaunis, eikä muuten ole toisella samanlaista valaisinta! Sisuksena on vain tavallinen pöytälamppu, joka malliltaan mahtui sukeltamaan sisälle.

Ja on muuten sisällä oleva lamppukin retroa, katkaisija on tuollaista työnnettävää mallia! 

Retuttaako?

Näitä nuorison hittikenkiä Retuja valmistettiin vuodesta 1969 vuoteen 1973, jolloin niiden valmistaminen käsin loppui. Retusta tuli heti valtava menestys, kuului kesään liehuvien farkunlahkeiden ohella. Tahvot oli sitten niitä koneellisesti valmistettuja versioita!

Vakosametti oli aikakauden hittimateriaali, kävi niin sisustukseen kuin kenkiinkin! Kyllä vaan kelpas muotitietoisen rullailla Jopolla ja polkea vauhtia Retut jalassa, sadesäällä jalkaan vedettiin tietysti Hai-saappaat!

Nämä Retut löytyivät kirpparilta, pikkuisen liian isot itselle... Kesää ootellessa pitää katsella tuleeko itsellä käytettyä vai ihailenko kaverin jalassa!

Kukkia keittiöön

Edellinen postaus oli pakko osata katkaista, jotta pysyisi järkevässä blogi-mitassa, tässä kuitenkin lisää asiaa samasta aiheesta!

1950-luvulla keittiöön ja kattaukseen väriä toivat Antti Nurmesniemen Pehtoorit, 60- ja 70-luvuilla Järvenpään Emalin valmistamat Finel-tuotteet. Punaisten ja sinisten pannujen lisäksi väreinä oli keltaista, vihreää, ruskeaa, turkoosia, sinapinväristä... Ja ne olivat koristeltuja.

Finel-astioihin koristeita suunnitteli Raija Uosikkisen lisäksi muun muuassa Esteri Tomula. Nimekkäimpiä koristeita ovat Kehrä, Ritari, Domino, Sini- ja Punahilkka. Värikkäät tuotteet olivat kansan rakastamia ja ovat edelleen - hinnat ovat koko ajan nousussa ja näitäkin keräillään, ulkomailla asti!

Itse ostin vähän aikaa sitten nämä Primavera-suojat hellalle.

Kerrankin ihanan värikkäät, yleensä vastaan tulee vain tylsiä ruskeita - tai sitten huonokuntoisia. 

Näihin tuttuihin kuvioihin törmää astioiden lisäksi myös valaisimissa. Koriste on niissäkin kaunis, itse vain miellän sen niin astioihin, etten osaisi kotiini moista kuvitella. Hauskoja!

Kuvassa lamppu samalla koristeella, kuva lainattu täältä.

Raija Uosikkinen

Raija Uosikkinen aloitti koristelijana Arabian palveluksessa vuonna 1947 suoritettuaan opinnot Taideteollisessa oppilaitoksessa. Hänen taitelijanuransa kesti neljäkymmentä vuotta.

1940-luvulla oltiin siirtymässä koristeellisista pelkistettyihin muotoihin, tämä toi astioiden pintojen muun koristelun oikeuksiinsa, koska muotojen asketismi ei todellakaan miellyttänyt kaikkia. Tämä oli erinomainen ajankohta aloittaa ura koristelijana.

1950-luvun alkupuolella Uosikkinen sai tehtäväkseen suunnitella koristeet Kaj Franckin B-astiastoon. Tunnetuimpia näistä nykypäivänä ovat esimerkiksi Linnea ja Pellervo. Nämä 50-luvun koristeet ovat vielä aika hentoisia ja siroja, eivätkä kohtaa esimerkiksi omaa makuani ollenkaan!

 Tässä kuvassa Pellervo, kuva täältä.

Ja tässä sitten Linnea, kuva myöskin Astiataivaasta - täältä

1960-luvulla aloitettiin valmistaa kenties Uosikkisen tutuinta astiastokoristetta - Alia. Se on islamilaisen ornamentiikan innoittama ja oli valmistuksessa aina vuoteen 1974 asti, sinistä Alia painettiin vuosina 1965 - 1974 ja ruskeaa vuosina 1965 - 1970. Ali oli viimeinen kuparipainokoriste Arabian tuotannossa - Arabian perustamisen aikoihin 1870-luvulla emoyhtiö Rörstrandilla oli käytössään jo noin 20 erilaista kuparipainomallia!

1970-luvulla Arabian aloittaessa keräilyesinetuotannon Uosikkinen sai suunniteltavakseen vuosilautassarjan. Aihepiiri löytyi tietysti Kalevalasta ja yhteensä 24 osaa sisältänyt sarja on koristanut varmasti lukemattomia suomalaiskoteja.

Omia Uosikkisen käsialaa olevia suosikkeja

Pomona-purkit, kuosillakaan ei niin väliä! Kerrassaan suloisia! Kuva täältä.

Finelin Kehrä-kattila, kuva lainattu täältä

Doria-kahvikupit, kuva täältä.

Aarikkaa

Aarikan, kuten monen muunkin yrityksen syntytarina tai suunnittelijan ura alkaa tarpeesta. Kaija Aarikka opiskeli taideteollisessa oppilaitoksessa tekstiilitaiteita eikä löytänyt suunnittelemaansa pukuun nappeja - ne oli siis tehtävä itse. Napeista ajatus jalostui pian koruihin. Kaija Aarikkaa inspiroi suuresti pyöreä muoto, mitä ei ole vaikea huomata! Aarikka on perustettu vuonna 1954.

Takana kurkkii Sarviksen Katrilli-rasia eri värisellä kannella

Taustalla Kirsi-tuikku ja aiemmin blogissa esittäytynyt Hyasintti-maljakko

Nämä Aarikan purkit ovat Tuliaispurkkeja ja onhan ne vaan suloisia kuosiltaan! Harmikseni itsellä näitä on vain nuo kaksi kappaletta, ruskea on kokoa isompi kuin tuo vihreä.

Täällä päin näitä, saati esim. Kukkaset-purkkeja, liikkuu kirppareilla tosi harvakseltaan. Jos hinta on sopiva niin menevät taatusti kuin kuumille kiville. Huuto.netissä ja muualla hinnat ovat taas päätä huimaavia, ei näistä kuitenkaan paria kymmpiä kappaleelta postareineen raaski maksaa!

Isompi purkki toimii itsellä kahvipurkkina, haisi vahvasti kahville ostaessani ja hajunpoistovaivan välttääkseni se sai jatkaa samassa hommassa. Vihreä purkki on vessan kaapissa sekalaisena säläpurkkina, pikkurasvat, pinnit, ponnarit ja muu sälä häviää sinne mukavasti.

Tässä kynttilänjalassa ei Aarikkaa-lukenut, mutta muotokielen perusteella uskaltaisin väittää sitä Aarikan valmistamaksi.

Pohjassa on tällainen teksti, 70 - 52 inni? Maalattu, tai jotain muuta, onko kenelläkään tietoa mitä tarkoittaa?

Siellä se on, löysi heti oman nurkkansa jakkaran päältä kun tuli kotiin! Kynttilänjalan lisäksi näillä on aiemminkin blogissa esiintyneet munakupit, kahvipurkkeja, säästölipas sekä harmaa purkki, jossa on ollut puuteria kumihanskoihin.

Puhelinpöytä

Jokunen vuosi sitten kirpparilta mukaani tarttui ihana viininpunainen numerolevy-puhelin parilla eurolla, aiemmin sille ei ollut sopivaa paikaa. Pöytä oli kyllä, mutta pöytä oli piilossa eteisen naulakkosyvennyksessä, jossa se hukkui takkien alle. Nyt lomalla sain inspiksen järjestellä koko asuntoni uudestaan ja näinpä sain myös vihdoin niin puhelimen kuin puhelinpöydänkin kauniisti näytille. Kissan ruokapaikkakin häviää mukavasti sen alle.

Tämä puhelin on Ericsonin valmistama ja malli oli aika yleinen. Oon nähnyt näitä netissä myynnissä parillakin kympillä, mutta ennemmin tuo pari euroa on sopiva hinta. Harva näitä enää käyttöön ostaa, lähinnä koristeeksi. Itse tein puhelimesta modernin langattoman mallin ja napsaisin johdon pois, suotta roikkuu rumasti vieressä!

Puhelimen lisäksi pöydällä on muuta kaappeihin hautautunutta tavaraa, joille ei ollut sopivaa paikkaa - ja ainoa hengissä säilyttämäni kasvi!

Keltainen lautanen/tarjotin on Sarviksen ja pikkulautanen Aarikan.

Laukussa viehättää erityisesti tuo muovinen kantoripa, aivan ihana!