Otso

Heti mainittuani blogissa muutaman suosikkikoristeeni sormissani alkoi syyhytä kirjoittaa Raija Uosikkisen upeasta Otso-koristeesta. 

Keräilen pääsääntöisesti vain kuppeja/kulhoja, mutta Otso on sen verran kaunis myös lautasissa, että mielelläni sellaiset ostaisin. Eri asia raaskisinko käyttää...

Taustalla Nanny Stillin Tiimalasi-maljakko sekä Sulttaani-malja

Otsoihin olen törmännyt kirppareilla täällä päin aika harvoin ja silloinkin hinnat ovat olleet  päätä huimaavia. Oulussa viime viikolla vastaan tuli kuitenkin tämä yksinäinen kuppi vitosella, ja se on nyt Otso-keräyksen pesämunana. Kuppi maksoi tosiaan 5 euroa,  aluslautanen olisi maksanut 6 euroa. Yhteensä kuppiparina 11 euroa ei olisi ollut paha hinta, mutta aluslautasessa ei ole edes mitään kuviota niin päätin jättää sen väliin ja etsiä halvempaa "varaosaa".

Harmi kun värien kontrastit ovat aika pienet niin kuvio ei ole edukseen kuvissa, luonnossa paremman näköinen. 

Otsoja on valmistettu vuosina 1974-1978, tällä leimalla tämä menee siis aikavälille 1975-1978. 

Hetiketti

Nanny Stillin suunnittelemia pakaste- ja säilöntätarroja löytyy kirppareilta aina silloin tällöin, viimeisimmät olivat näitä kasvisaiheisia. Kaikissa on hauska kuviointi, ihanan hellyyttäviä kerrassaan!

Taustalla mummolasta haalattu peitto

Hetiketeissä - kuten monessa muussakin vanhassa tavarassa, pidän juuri siitä, että niinkin yksinkertainen ja arkinen asia kuin säilöminen on saatu näillä kauniiksi ja silmää miellyttäväksi. Nykyään riittää maalarinteipin pätkä purkin pakastusrasian kannessa kertomassa sisällöstä.

Siis kattokaa noita kuvia, ihania!

Jokaisen pakkauksen takana on vielä erikseen säilöntäohjeita

Tässä Hetiketit, joita minä tiedän olemassa olevan. Kauniita riista-, liha-, sieni-, marja-, ja kasvisaiheita. Kaikki kerrassaan mahtavia! 

Eläköön arkisten asioiden kauniiksi tekeminen! :)

Fazerin parhain

Fazerin parhain karamellisekoitus - kuka ei ole eläissään näitä syönyt? Maut ovat vaihdelleen ajan mittaan, mutta klassikkoja silti kaikki.

Fazerin parhaimmalla karamellisekoituksella on herkuteltu vuodesta 1935 saakka ja sekoituksessa olevilla Kiss Kiss-karuskeilla jopa vuodesta 1897! Sitkeä sisus ja rapea kuori, joku rakastaa ja toinen vihaa.

Purkki on melko tuore löytö kirpparilta. Minulla oli vastaava vuosia sitten, mutta möin sen tai annoin jollekin lahjaksi. Nyt se sopi paremmin omieni jatkeeksi, ainakin siihen asti kun taas kyllästyn!

Nettiä selatessani löysin hauskan nostalgiantäyteisen keskustelun vanhoista karamelleista, joita tässä sekoituksessa on kulloinkin ollut ja kuinka niitä kaivataan takaisin. Kopioin tähän muutaman, iskeekö teihinkin kenties nostalginen mieliala, vesi kielelle vai inhottaako ajatuskin jostain mausta?

"Minua oikein ärsyttää se, ettei Fazerin Parhaissa enää ole esim. geishakarkkia! Se oli ihana. Vaaleanpunainen kääre, kuin geishapatukka, mutta kova imeskeltävä namu. Nyt sitä ei enää ole ollut VUOSIIN pussissa. :( "

"Oma lempparini 90-luvulla oli pähkinäpallero, jonka pinta oli nappulainen ja sisällä ihanaa pähkinätahnaa!"

"Regina-karkki. Ihana, tumma täyteläinen namu. Vaan ei ole enää. "

Itselleni valinta on ainakin selvä, Laktat ja Toscat on lemppareita - Kiss Kissit ja jääkarhu-kääreiset ehdottomasti inhokkeja, ne menee aina vieraille tarjolla olevaan kulhoon.

Samaista karamellisekoitusta on myyty tämän kyseisen purkin lisäksi ainakin kahdessa tällaisessa purkissa.

Tämä kuva lainassa Prinsessojen kotitalous- blogista, täältä

Ja tämä Hansun kirppu-blogista, täältä.

Ken on purkki kaunehin

Tukon, Tukkukauppojen Oy:n Erikois KUTSU kahvia-purkki on minusta kaunis kahvipurkki. Ruusu-aiheisia purkkeja oli myynnissä aina äitienpäivän aikoihin, liekö tämäkin yksi niistä. 

Oma purkkini on teippiä lukuunottamatta erittäin siistissä kunnossa. Tuon teipin peseminen on asioita listalta "viittä vaille valmiita projekteja" :D

Omalle äidilleni ja mummolleni voisin ainakin tällaisen purkin viedä äitienpäivänä kukkien lisäksi, varmasti olisi mieluinen!

Tarkkaa aikaa en tähän hätään saanut jäljitettyä, mutta TUKO-nimitystä ei käsittääkseni olla käytetty tässä yhteydessä 1970-luvun loppupuolen jälkeen. Ainakin 1980-luvulla on puhuttu enää pelkästään T-kaupoista.

Se on vaan niin nätti!

Kirsikka

Yksi ensimmäisistä koristesuosikeistani on ehdottomasti ollut Kirsikka. Näihin kauniin syviin väreihin ja makeisiin muotoihin en varmasti kyllästy!

Usein Kirsikka-kupeissa ja muissa astioissa koriste on haalistunut. Se johtuu siitä, ettei punainen väri kestä polttamista eli koriste on lasitteen päällä eikä alla turvassa.

Kirsikka-koristeen on suunnitellut Inkeri Seppälä, joka on suunnitellut myös kaksi muuta minun  ns. all time favourite-koristetta, Taika- ja kukallisen Faenza-koristeen. Kirsikka-koristetta on käytetty vuosina 1971-1979.

"Leimasta" eli tehtaanmerkistä voi päätellä tämän kyseisen kupin olevan tarkemmin ajalta 1975-1979, aiemmin valmistetuissa on erilainen leima. Kiinnostaisiko teitä enemmän jokin pieni käsioppaan tapainen leimojen aukaisuun, iän määrittämiseen?

Arkku ja levari

Vanhin huonekaluni on tämä arkku. Tasakantinen arkku tuli minulle alunperin kahvi- / sohvapöydäksi, nykyään se palvelee levysoittimen alla. Arkun puupinta oli sen verran karhea, että muutaman tikun kaiveltuani sormesta virka piti muuttaa sellaiseksi ettei sitä päivittäin tarvitse koskea :D

Taustalla näkyvät verhot ovat Vallilan, nimeltään Kullanmuru.

Arkku ei ole paitsi vanhin vaan myös halvin huonekaluni, tämä oli nimittäin löytö erään talon ullakolta. Arkkuja oli siellä useampi, tämä oli parhaassa kunnossa ja minulle sopivin. Se oli siis pakko saada! 

Kooltaan se on juuri täydellinen, sen päälle mahtuu rakas levysoittimeni sekä kaiutin. Levysoittimestani on toinen kaiutinliitäntä vähän rempula, joten toinen kaiutin on kiinni makuuhuoneessa olevissa stereoissa. Hyvä äänenlaatu + musiikki molemmissa huoneissa = toimii!

Arkussa on myös kauniita yksityiskohtia, yläpuolella etupuolella oleva salpa ja alapuolella toinen arkun kyljissä olevista rivoista. Isäni osasi kertoa arkun olevan vanha armeijan arkku, pitäneekö paikkansa? 

Senkki

Jatketaan huonekaluasialla! Olohuoneen komein huonekalu on ehdottomasti tiikki-senkki. Senkki on upeassa kunnossa lukuunottamatta kannen muutamaa naarmua. Tämä oli liinavaatekaapin ohella edullinen kirpparilöytö. Uskomatonta että näistäkin pyydetään esimerkiksi Etelä-Suomessa satoja euroja! Sinänsä vanhat laatuhuonekalut ovat myös sijoitus, jos itsekin pitää huonekalusta hyvää huolta ja sopivan markkina-ajan tullessa omansa saa takuulla takaisin.

Itselläni senkki toimittaa tosiaan tv-tason/-pöydän virkaa. Päällä on television lisäksi tällä hetkellä Pehtoori-pannun ja parin kahvikuppiparin lisäksi pari Skotte-säästökoiraa sekä pari uudempaa säästölipasta. Näihin esineisiin palaan varmasti takaisin jossain vaiheessa.

Senkissä on kaappi sekä laatikostot. Molempien pintapuoli on moitteettomassa kunnossa. Teak / tiikki on varmasti väriltään ja materiaaliltaan mielipiteenjakaja. Osa vieraista on selvästi kammoksunut senkkiä ja osa ollut kateudesta vihreä. Minun makuuni tämä kuitenkin sopii, se on vain yksinkertaisesti upea ja varmasti paras huonekaluostokseni!

Taustalla näkyy aiemmin blogissa vilahtanut puhelinpöytä.

Tässä kuvassa tuo upea pinta näkyy parhaiten. Yksinkertaisesti kaunista! Tiikki-puita kasvaa Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, lujuus- ja kestävyysarvoiltaan se on yhä edelleen omaa luokkaansa. Tiikki on myös hyvin arvokasta ja todennäköisesti siksi halvempien materiaalien vallatessa alaa sen käyttö on vähentynyt. 

Tässä kuvassa vielä senkin päällä olevat esineet.