Vuonna 1957 pulleamasuinen kuparipannu sai väistyä. Antti Nurmesniemi suunnitteli Wärtsilälle Pikku-Pehtoori ja Pehtoori-kahvipannut, jotka syrjäyttivät perinteisen kuparipannun ja toivat tilalle uuden yksinkertaisen ja ryhdikkään kartion muotoisen pannun, jossa kädensijakaan ei ollut entisellä paikallaan.
Pehtoori-kahvipannun kanssa samaan ajankuvaan kuuluu 1950-luvun lopulla käynnistynyt kaupunkilaistuminen, Pehtoori on selvästi suunniteltu kerrostaloon sähköliedelle. Vanhoja lehtiä selatessa lähes jokaisessa sähköliesi-mainoksestakin löytyy Pehtoori, se on ehdottomasti ollut sen ajan juttu!
Pehtoorissa kädensija on bakeliittinen ja jämäkkä musta kahva pannun kyljessä metallisen lenkin sijaan. Pehtoorin jälkeen keittiöihin saapuivat 1960- ja 1970-luvuilla Finelin koristellut kahvipannut, värikäs kahvipannu kruunasi arkisenkin kattauksen ja oli keskipisteenä kahvipöydässä.
Oma Pehtoorini on väriltään kesimmäinen kolmesta sinisestä. Ensimmäinen väri Pehtoorille oli punainen, mutta pian sitä sai kymmenessä eri värissä. Sinisiä on kolme - vaalean sininen, tumman sininen sekä tämä väliväri. Lisäksi on olemassa keltaisia, ruskeita, oransseja, vihreitä, mustia ja valkoisia pannuja.
Pehtooripannuja löytää myös "pulputtimella", jonka avulla pannukahvin keittäminen on helpompaa, jolloin se toimii kuten perkolaattori. Samasta syystä kuin minun Pehtoorin käyttämättömyys kahvipannut saivat aikoinaan väistyä - sähköllä toimivat kahvinkeittimet. Pannukahvi on kuitenkin maultaan pyöreämpää ja täyteläisempää, koska suurin osa kahvin rasvasta säilyy pannussa hauduttamalla.
Pehtoori-pannussa kahva näyttää tuolta eli se ei jatku lainkaan ylös päin, pikku-Pehtoorissa puolestaan kahva jatkuu hitusen myös ylös. Pikku-pehtoorin runko on myös suora ja kahvan kanssa samassa linjassa, Pehtoori on selvästi kartion mallinen. Kahvan alla lukee myös ainakin omassani pannun tilavuus, tässä tapauksessa 1,5l.
Pehtooria metsästäessa kannattaa olla tarkkana nokan lisäksi kannen ja nupin kanssa, jostain syystä jotkut yrittävät myydä kannettomia ja nupittomia pannuja ehjien hinnoilla. Pannun sisälle kannattaa kurkata kannen alta ja myös nokan kautta - sen takaa löytyy ritilä joka on monesti umpiruosteessa. Myös pohjaan poltetuista Pehtooreista pyydetään törkeitä hintoja, kannattaa olla siis tarkkana - vaikka kyseessä on jo klassikko niin romua ei kannata ostaa ylihintaa!
Itse himoitsen omalleni kaveriksi keltaista pikku-Pehtooria, ei vihreä tai oranssikaan pahalta näyttäisi... Eikä ruskea... Eikä turkoosi.. Tai valkoinenkaan... Mikä väri sopii lukijoiden silmään parhaiten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti