DISCUS

DISCUS on Aarikan muovisista pyöreistä 11cm halkaisijaltaan kokoisista levyistä koostuva tilanjakaja. Sen on suunnitellut Kaija Aarikka vuonna 1969. Pakkauksissa oli pyörylöitä 32 kappaletta ja niiden toisiinsa liittämiseen tarvittat muoviset liittimet, näin ollen pötköksi liitettynä DISCUS-jonoa pakkauksessa oli neljä metriä.

DISCUS-tilanjakajia on valmistettu myös uustuotantona 2000-luvun alkupuolella, nämä omani ovat pakkauksesta päätellen uustuotantoa, mutta itselleni siis kirpparilöytö. Uustuotantoon nämä pääsivät monikäyttöisyytensä suoman suosion myötä - käyttötarkoituksia on niin monia kuin käyttäjiäkin.  

Seinällä Marimekon Oodi-kankaasta taulu

Omani ripustin keittiön ja makuuhuoneen välissä olevaan ikkunaan. Ikkuna on 60-luvun arkkitehtinäyte saada luonnonvalo ylettämään asunnon keskellä sijaitsevaan keittokomeroon, mukava yksityiskohta kuitenkin minusta eikä tosiaan ihan niin komerolta tunnu tuo pienen pieni keittiöni. Väreiksi omaan pakettiini oli valikoitunut kirkas, valkoinen ja musta. Muina väreinä on ollut ainakin aniliini, punainen, keltainen, oranssi ja sininen.

60-luvun Pandan suklaamainos, aiemmin blogissa  ollut tulitikkuaskeista tehty taulu

Omistani kiinnittelin kymmenen kolmen levyn mittaista pätkää, kaikkiin alimmaiseksi kirkas levy ja muuten ihan sekavassa järjestyksessä. Tuossa ikkunassa on milloin mitäkin roikkumassa, viimeisimmäksi pieni pitsikappa. Haluan valon tulevan keittiöön, mutta samalla pientä näköestettä väliin ja eloa muuten valjulle seinälle.

Mukana olevassa esitteessä inspiraatiota käyttötarkoitukseksi annetaan esimerkiksi huoneen jakajaksi, seinäelementiksi, pattereiden suojaksi, parvekkeelle ja kylpyhuoneeseen.

Välkky ja Tuulikki

Kesällä torikirpparilta löytyi syksyksi suloinen tuikkuastia muutamalla eurolla. Kyseessä on Tamara Aladinin Riihimäen lasille suunnittelema Välkky-tuikku. Valitettavasti ilman metallista pidikettä, jonka varaan tuikku lasketaan astiaan. Pitänee itse viritellä moinen rautalangasta ellei onnistu ilman sitä - tai vaihtaa jostain muusta lyhdystä samanlainen tilalle.

Välkkyä on valmistettu vuodesta 1974 vuoteen 1976 ja vain punaisena. Punainen onkin minusta se oikea väri tuikkuastialle, tulen ja punaisen lasin yhdistelmä on todella kaunis! Olen haaveillut ostavani täksi talveksi eri punasävyisiä Kastehelmi-tuikkuja ja yhdistellä ne kauniiksi ryppääksi tarjottimelle.

Mikäli Välkky näyttää jonkun silmään tutulle niin selityksenä voi olla se, että se on puhallettu samaan muottiin kuin Tuulikki-mallinen maljakko. Tuulikkikin on Tamara Aladinin käsialaa ja Tuulikki nimellä on ainakin neljä erilaista maljakkoa.

Neljä Tuulikki-maljakkoa, ensimmäisenä numero 1520, jonka muottiin Välkky on puhallettu.

Kuva laatutavara.com

Tuulikki-maljakoita on valmistettu myös vuoteen 1976, mutta jo vuodesta 1972. Toisin kuin Välkkyä maljakoita löytyy eri värisinä - punaisen lisäksi ainakin oliivinvihreänä, amberina, hunajana, siniharmaana ja kirkkaana.

Välkyn vieressä on yksi kukkakuvioisista purkeistani. Kukkakuvioiset purkit ovat tanskalaisen Erik Koldin samannimisen vuodesta 1967 toimineen yrityksen tuote, josta yritys onkin ehkä parhaiten tunnettu. Purkkien nimi on Sally, ne kestävät kylmää 40 asteeseen ja kuumaa 90 asteeseen asti - samanlaista kestävää laatua siis kuin kotimainen Sarvis!

Itselleni noita Sally-purkkeja on siunaantunut kolme kappaletta ja kaikki juurikin punaisia. Yhdessä matalassa lukee kukkien lisäksi hilloa. Purkkeja on monia monia erilaisia eri käyttötarkoituksia varten - esimerkiksi jauhoja, teetä, kahvia, pipareita, kakkua, voita ja pullia varten. Purkkeja on helppo pinota, joten en pistäisi pahakseni jos muutama löytyisi vielä lisää! Väreinä on punaisen lisäksi herkkulliset oranssi, keltainen, vihreä, ruskea, valkoinen... Eli kattava valikoima ihanaisia retrovärejä, joita voi rohkeasti yhdistellä keskenään.

Veekoo - kahvia

Turussa toimii yhä edelleen kahvipaahtimo, joka paahtaa tällä hetkellä kahdeksaa eri kahvilaatua ja niitä voi ostaa muutamista eri liikkeistä. 

Ennen tätä aikaa Turussa on toiminut Veekoo - Tirronen, jonka toiminta on merkitty loppuneeksi vuonna 1981. Tässä purkissa on ollut 250g Brasilian sekoitus Veekoo-kahvia, 250 grammaa on ollut tyypillinen kuluttajapakkaus 1920-luvun lopulta lähtien 100 gramman ja 500 gramman lisäksi. 

Purkkia kiertää kuva Brasiliasta ja lisäksi siinä on punavalkea vaaka-logo, joka kuuluu Vähittäiskauppiaiden Oylle. Purkkia ostaessani ajattelin sen olevan ehkä 50-luvulta, mutta salapoliisityötä tehtyäni tuon vaaka-logon takaa löytyvän Vähittäiskauppaiden Oyn toiminta on lakannut vuonna 1929! 

Hyvä tuuli on paras kaunistaja!

Tilkkanen Vähittäiskauppiaiden Oyn kahvia keventää mieltänne silloinkin kun olette allapäin. Ja iloiset ajatukset tekevät kauniimmaksi. Kohtuullisesti nautittuna onkin Veekoo-kahvi mitä terveellisin nautintoaine. Se poistaa väsyneisyyden, luo vilkkautta, iloisuutta ja hyväntuulisuutta siksi, että kahvin virkistysteho on paahtimoissamme huoliteltu mitä taloudellisimmaksi. Kahvilaadut puhdistetaan, kuoret poistetaan, kahvi paahdetaan kehittynein menetelmin ja eri kahvilaatuja yhdistetään taitavasti. Vähittäiskauppiaiden paahdetussa kahvissa on niinollen vain se, mikä kahvissa on hyvää, nautinnollista ja virkistävää. 

-Mainos vuodelta 1929

Logoa olen kuitenkin nähnyt esimerkiksi etiketeissä, jotka ovat varmuudella 50-luvulta, eli tämä Veekoo - Tirronen lienee jotain Vähittäiskauppiaiden Oyn hajoamisesta seurannutta? Muista pienemmistä - kuten Kokkolan, kahvipaahtimoista on löytynyt aina mukavasti tietoa, mutta tämä Veekoo - Tirronen Turusta jää aika mysteeriksi! Olisiko paikallisilla lukijoilla jotain tietoa tiedonjanoiselle?

Kuvassa on höyrylaiva, eikö? Niitä on käytetty jonkun verran vielä II maailmansodan jälkeenkin

Ikärasisti en kuitenkaan ole edes kahvipurkkien kohdalla - kaunis se on joka tapauksessa ja sopii hyvin muiden purkkien joukkoon lipastojen ja kaappien päällisiä täyttämään. 

Kahvipurkin ostin tavallisen kivijalka-kirpparin sijaan nettikirppikseltä. Olen seurannut Facebookissa Retro & Romu - sivua ja on kiinnostanut kokeilla ostaa sieltä jotain jo hyvän aikaa. Kaikki kiinnostavimmat olen aina missannut tai korkea hinta on tullut vastaan. 

Tämä purkki maksoi huikeat 20 euroa + postikulut. Sen minkä vaivattomuudessa ja valikoimisen mahdollisuudessa voittaa sen hinnassa häviää. Sivuilla liikkuu paljon tavaraa ja sieltä löytää helposti etsimänsä, mutta hinnatkin ovat nimenomaan keräilijähintoja eikä kirpparilöytöhintoja.

Myyjinä toimii kaksi yksityishenkilöä. Kauppa sujui todella kätevästi, varasin tuotteen, maksoin samantien tilille pyydetyn summan ja parin päivän päästä tulikin jo ilmoitus että paketti on saapunut postiin. Voin siis suositella luotettavuuden ja nopeuden puolesta! 

Tuotteet voi siis ostaa suoraan ilman huutokauppaa, mikä on minusta hyvä juttu. Nettihuutokaupoissa into menee usein sen takia, että pohjahinta on asetettu jo paria euroa vaille hinnaksi, joka myyjän saatava tuotteesta ja tällöin harva innostuu huutamaan edes sitä minkä tavallisessa huutokilpailussa olisi ollut valmis maksamaan.

Retro & Romu löytyy täältä. Sivulla on myös kansio jo myydyistä tuotteista, käykääpä varsin kuolaamassa!

Pajazzo

Pajazzo-maljakot ovat Nanny Stillin käsialaa, ja niitä on valmistettu vuosina 1971-1974 Riihimäen Lasitehtaalla. Maljakot ovat väreineen ja muotoineen mitä upeinta 70-lukua. Moni ei ottaisi kotiinsa Pajazzoa mistään hinnasta, mutta omaan silmääni tämä on mitä upein ja herkkullisin...

Maljakoita on valmistettu kolmessa eri väriyhdistelmässä. Kuvissa näkyy vihreä(oliivi) - keltainen, jonka lisäksi on valmistettu myös puna(rubiini) - keltaisia ja sini - keltaisia maljakoita. Sinikeltainen on näistä kolmesta kaikkein harvinaisin väri. 

Väriyhdistelmästä riippumatta maljakon alaosa on keltainen ja toinen väri sen päällä.

Maljakoita on valmistettu kolmea eri kokoa. Kuvassa oleva maljakko on 21cm korkea ja sen kaikki 8 palloa ovat maljakon alaosassa. Toinen pitkän mallinen maljakko on 26cm korkea ja sen 8 palloa on sijoitettu niin, että 4 niistä on maljakon keltaisessa alaosassa ja toiset neljä eri värisessä yläosassa huomattavasti korkeammalla erillään toisista. Kolmas malli on vain 15cm korkea ja sen alaosassa on neljä huomattavan isoa palloa. Vaikka maljakko on matalin on se muuten niin massiivista tekoa, että se on kuvan maljakkoa yli puoli kiloa painavampi! 

Kuvat Laatutavara.com. Ylärivissä kaksi ensin mainittua ja alimpana viimeksi mainittu 15cm korkea.

Pajazzot ovat muutenkin aika harvinaisia ja niiden hinnat pyörivät 250 euron ja 300 euron maissa - matalimman mallisen sinikeltaisen ja vihreäkeltaisen maljakon välillä hintaeroa on kuitenkin jopa yli 50 euroa.

Pajazzossa niin väreissä kun muodoissakin on kyllä uskottu more is more - asenteeseen! Kieltämättä yksivärisenä maljakko olisi hieman laimea kaksivärisen nähtyä - myös pinnan upea muotoja hyväilevä tekstuuri ei erottuisi niin hyvin yksivärisenä! Pajazzossa ei ole mitään yksinkertaista vaan se on leikkisä ja iloinen esine. Se ei ole arkipäiväistä ja käytännöllistä nähnytkään! Se ei kaipaa edes kukkia, se on upea ja katseetkääntävä sellaisenaan.

Kuva maljakon sisältä, Stillin mielessä maljakon pudistaminen on ollut ehkä viimeisenä - ja hyvä niin!

Aurinkolamppu

Tänään pistäydyin Kontissa töitten jälkeen ja löysin kyllä jotain niin erikoista, etten olisi moiseen uskonut tässä elämässä törmääväni. Läksin jo tyhjin käsin kotiin päin, mutta oli käännyttävä takaisin ja palattava tutkimaan kummajaista tarkemmin.

Oliko tämä nyt sitten suurhäväistyksen kokenut klassikkoesine, käyttöesineestä vielä käytettävämmäksi muutettu aarre vai mikä? Joka tapauksessa tämä on taatusti keskustelua herättävä esine, ja hölmöydessään ja rumuudessaan niin yli rajojen että se on jo kaunis. Ja kun hintakin oli kohtuullinen niin miksi ei?

Kyseessä on siis lampunjalaksi tuunattu Helena Tynellin Kukkapullonakin tunnettu Aurinkopullo. Kytkimestä ja johdosta päätellen se on johdotettu jo 60- tai 70-luvulla, reikäkin oli ihan siisti eli ei lasia leikannut ainakaan ensimmäistä kertaa ole tässä puuhassa ollut. Silloin kun näitä on valmistettu ne ovat olleet vain maljakoita muiden joukossa - nykyhinnoilla tuskin kukaan järkevä lähtisi tällaiseen hommaan! 

Aurinkopullot ovat Helena Tynellin tunnetuin esine ja kenties tunnistettavin sen ajan lasiesineistä. Niistä on tullut erittäin himoittuja ja suosittu keräilykohde, ehkä siksi että on olemassa hyvin tarkka tieto siitä minkä kokoisia ja värisiä pulloja on valmistettu ja millaisia erikoispulloja on olemassa eli tietää mitä etsiä kokoelmiin. Huutokaupoissakin jos huudettavana on melkeinpä minkä kokoinen tai värinen Aurinkopullo tahansa paikalle löytyy muutama keräilijä, jolta kyseinen malli puuttuu ja hinta kohoaa satoihin euroihin. Lampunjalaksi tuunattu Aurinkopullo on 3/4-kokoinen sammaleenvihreä ja ehjänä arvoltaan noin 350 euroa.

Aurinkopullo on aina kauneimmillaan ikkunalaudalla auringon valossa

Aurinkopulloja valmisti Riihimäen lasi ja sen suunnitteli Helena Tynell. Aurinkopulloa valmistettiin neljässä eri koossa, kolmea suurinta vuosien 1964-1974 ajan ja pienintä 1970-1974. 

Suurinta 32 senttisen pullon kokoa kutsutaan 4/4 (neljä neljäsosaa) kooksi, siitä pienempää 23 senttistä 3/4 (kolme neljäsosaa) kooksi, toiseksi pienintä 17 senttistä 2/4 (kaksi neljäsosaa) kooksi ja pienintä 12,5 senttistä Aurinkopulloa 1/4 (yksi neljäsosa) kooksi.

Suurin Aurinkopullo on valmistettu muottiin puhaltamalla, pienin on puristelasia ja keskimmäiset mallit on valmistettu puoliautomaatti koneella. Lisäksi 3/4 kokoiset pullot ovat verholasia eli opaalilasin (=maitolasi) ja kirkkaanlasin yhdistelmää.

Eri kokojen lisäksi Aurinkopulloja on tietysti eri värejä. Päävärejä on kuusi, joista on sekoittunut yhteensä seitsemästätoista kahteenkymmeneen eri sävyä. Sävyerot johtuvat siitä, että pulloja tehtiin lasimassasta, jota milloinkin oli sattunut uuniin muusta tuotannosta jäämään.

Päävärejä ovat väritön, keltainen, vihreä, sininen, ruskea ja punaharmaa. 

Värittömän eri sävyjä ovat väritön kirkas ja toinen on niin sanottu vanhalasinen kirkas. 

Kirkkaita Aurinkopulloja löytyy kaiken kokoisina ja hinnat vaihtelevat pienimmän noin 40stä eurosta suurimman 800 euroon. 2/4 pullon hinta on noin 105 euroa ja 3/4 pullon 240 euroa.

Keltaisen lisäksi keltaisen sävynä on shampanja / hunaja, kirkkaan ja keltaisen sekoitus.
Keltaisia Aurinkopulloja saa myös kaiken kokoisina ja hinnat liikkuvat kunnosta noin 80stä eurosta 950 euroon. Välikokojen hinnat 185 euroa ja 250 euroa.
Hunajan sävyä on pienimmissä ja isoimmissa Aurinkopulloissa, pienimmän hinta on noin 130 euroa ja suurimman 1 600 euroa.

Väritön, keltainen, hunaja

Vihreitä on vaalean vihreä ja vieläkin vaaleampi vihreä joka esiintyy vain pienimmässä koossa, nurmen vihreä, oliivin vihreä pikkupullon sävy ja sitä hieman vaaleampi sammaleen vihreä, jota esiintyy kolmessa isoimmissa pulloissa.
Neljää vihreän sävyä on pienimmässä koossa ja niiden hinta on sävystä riippumatta noin 95 euroa. 
Nurmen vihreää saa paitsi isoimman kokoisena ja hinnat ovat pienimmän 95 euroa, 2/4 koon 180 euroa ja 3/4 koon 320 euroa. 
Sammaleen vihreä sävy on puolestaan kolmessa suurimmassa pullossa ja hinnat ovat 2/4 koon 190 euroa, 3/4 koon 410 euroa ja suurimman 1 300 euroa.

Vaalein vihreä, nurmen vihreä, oliivin / sammaleen vihreä

Sinisiä sävyjä ovat neodymi / lila, vaalea sininen, koboltin sininen, siniharmaa, vaalea turkoosi ja tumma turkoosi.
Neodymin sävyssä saa kolmea pienintä pulloa ja pienimmän hinta on 100 euroa, 2/4 pullon 220 euroa ja 3/4 pullon 400 euroa. 
Vaalean sinisiä on kahdessa pienimmässä koossa ja pienemmän hinta on noin 110 euroa ja 2/4 pullon 220 euroa.
Kobolttia saa kolmessa pienimmässä koossa ja hintoina 120 euroa, 240 euroa ja 400 euroa pienimmästä suurimpaan.
Siniharmaita Aurinkopulloja on kaikissa neljässä koossa, suurimman hinta on noin 1 300 euroa, 3/4 koon 425 euroa, 2/4 koon 215 euroa ja pienimmän 100 euroa.
Vaalean turkooseja saa kolmessa pienimmässä koossa, hinnat 145 euroa, 235 euroa ja 400 euroa.
Tummempaa turkoosin sävyä löytyy vain pienimmästä koosta ja sen hinta on 115 euroa.

Neodymi, vaalea sininen, koboltti

Siniharmaa, vaalea turkoosi, tumma turkoosi

Ruskeita ovat vaalea ja tumma ruskea sekä ambra niiden välistä.
Vaaleinta ruskean sävyä löytyy vain 1/4 kokoisena ja sen hinta on 125 euroa.
Ambran sävyistä ruskeaa on kolmessa pienimmässä koossa ja hinnat ovat 410 euroa, 225 euroa ja 125 euroa suurimmasta pienimpään.
Tumman ruskeaa sävyä on kaiken kokoisissa pulloissa ja hinnat ovat 1 500 euroa, 450 euroa, 240 euroa ja 145 euroa suurimmasta pienimpään.

Vaalea ruskea, ambra, tumma ruskea

Punaharmaita / violetteja pulloja on vaalea punaharmaa ja tumma punaharmaa.
Vaaleampaa violetin sävyä on 3/4 kokoisessa ja 1/4 kokoisessa pullossa. Suuremman hinta on 600 euroa ja pienemmän 155 euroa.
Tummempaa violetin sävyä saa puolestaan kaiken kokoisissa pulloissa. Suurimman hinta on 2 000 euroa, 3/4 pullon 700 euroa, 2/4 pullon 265 euroa ja pienimmän 165 euroa.

Vaalea violetti, tumma violetti

4/4 pulloista kallein on siis tumma punaharmaa / violetti, kuten yleensäkin punaisen sävyiset ovat arvokkaimpia. Muutaman satasen halvemmalla saa joko hunajan tai tumman ruskean Aurinkopullon.
3/4 ja 2/4 kokoisista pulloista arvokkaimpia ovat violetin sävyt, muut värit ovat aika samaa hintaluokkaa väritöntä ja nurmen vihreää lukuunottamatta.
Pienimmässä koossa violettien jälkeen arvokkaimpia ovat hunajan sävyinen Aurinkopullo, tumman ruskea sekä vaalean turkoosi.

Hinta-arviot ovat suuntaa-antavia keräilijähintoja priimakuntoisista tuotteista ja poimittu Laatutavara.comista. Myös vanhojen esineiden hintoihin vaikuttavat selvästi markkinat, nämä hinnat on kirjattu vuonna 2011 ja tällä hetkellä pulloja myydään jonkin verran halvemmalla. Esimerkiksi Sammaleen vihreälle 3/4 kokoiselle pullolle on annettu tuolloin hinnaksi 410 euroa, mutta tänään hinta on noin 50 euroa vähemmän. Hintoihin vaikuttaa myös esineen kunto.

Aurinkopulloja on valmistettu myös muutama erikoismalli.

Finnairin mainospullo, tämä on pienin koko ja siinä on Finnairin logo pullon kaulassa. 

Pienin koko sentin pidemmällä kaulalla värittömänä.

3/4 kokoinen väritön pullo kristallista.

Kirkasjalkainen verholasipullo.

Signeerattu Aurinkopullo.

Pullo ilman kaulusta.

Mitäs mieltä te olette tästä löydöstä, pyhäin häväistys vai jotain muuta? Löytyykö teidän ikkunalta Aurinkopulloja, kuulutteko kenties Aurinkopullokerhoon?

Värimallikuvat Laatutavara.com

PÄIVITYS: Tältä lamppu näyttää nykyään isommalla varjostimella. Upea, eikö?

Pehtoori

Vuonna 1957 pulleamasuinen kuparipannu sai väistyä. Antti Nurmesniemi suunnitteli Wärtsilälle Pikku-Pehtoori ja Pehtoori-kahvipannut, jotka syrjäyttivät perinteisen kuparipannun ja toivat tilalle uuden yksinkertaisen ja ryhdikkään kartion muotoisen pannun, jossa kädensijakaan ei ollut entisellä paikallaan.

Pehtoori-kahvipannun kanssa samaan ajankuvaan kuuluu 1950-luvun lopulla käynnistynyt kaupunkilaistuminen, Pehtoori on selvästi suunniteltu kerrostaloon sähköliedelle. Vanhoja lehtiä selatessa lähes jokaisessa sähköliesi-mainoksestakin löytyy Pehtoori, se on ehdottomasti ollut sen ajan juttu!

Pehtoorissa kädensija on bakeliittinen ja jämäkkä musta kahva pannun kyljessä metallisen lenkin sijaan. Pehtoorin jälkeen keittiöihin saapuivat 1960- ja 1970-luvuilla Finelin koristellut kahvipannut, värikäs kahvipannu kruunasi arkisenkin kattauksen ja oli keskipisteenä kahvipöydässä.

Oma Pehtoorini on väriltään kesimmäinen kolmesta sinisestä. Ensimmäinen väri Pehtoorille oli punainen, mutta pian sitä sai kymmenessä eri värissä. Sinisiä on kolme -  vaalean sininen, tumman sininen sekä tämä väliväri. Lisäksi on olemassa keltaisia, ruskeita, oransseja, vihreitä, mustia ja valkoisia pannuja.

Pehtooripannuja löytää myös "pulputtimella", jonka avulla pannukahvin keittäminen on helpompaa, jolloin se toimii kuten perkolaattori. Samasta syystä kuin minun Pehtoorin käyttämättömyys kahvipannut saivat aikoinaan väistyä - sähköllä toimivat kahvinkeittimet. Pannukahvi on kuitenkin maultaan pyöreämpää ja täyteläisempää, koska suurin osa kahvin rasvasta säilyy pannussa hauduttamalla. 

Pehtoori-pannussa kahva näyttää tuolta eli se ei jatku lainkaan ylös päin, pikku-Pehtoorissa puolestaan kahva jatkuu hitusen myös ylös. Pikku-pehtoorin runko on myös suora ja kahvan kanssa samassa linjassa, Pehtoori on selvästi kartion mallinen. Kahvan alla lukee myös ainakin omassani pannun tilavuus, tässä tapauksessa 1,5l.

Pehtooria metsästäessa kannattaa olla tarkkana nokan lisäksi kannen ja nupin kanssa, jostain syystä jotkut yrittävät myydä kannettomia ja nupittomia pannuja ehjien hinnoilla. Pannun sisälle kannattaa kurkata kannen alta ja myös nokan kautta - sen takaa löytyy ritilä joka on monesti umpiruosteessa. Myös pohjaan poltetuista Pehtooreista pyydetään törkeitä hintoja, kannattaa olla siis tarkkana - vaikka kyseessä on jo klassikko niin romua ei kannata ostaa ylihintaa!

Itse himoitsen omalleni kaveriksi keltaista pikku-Pehtooria, ei vihreä tai oranssikaan pahalta näyttäisi... Eikä ruskea... Eikä turkoosi.. Tai valkoinenkaan... Mikä väri sopii lukijoiden silmään parhaiten?

Esteri Tomulan Tatti

Tähän kesällä Joensuun reissulta napattuun kirpparilöytöön lupasin palata tarkemmin ja nyt taitaisi olla mitä paras aika vuodesta puhua Tatti-kulhosta! Blogiin tulee jatkuvasti kävijöitä kulhoon liittyvillä hakusanoilla, joten tässä tiedonjanoisille :)

Essu-lempinimeä totellut Esteri Tomula oli Arabian posliinitehtaalla suunnittelijana vuodesta 1947 aina eläkeikäänsä saakka vuoteen 1984. Uran alkupuolella ennen vuotta 1963 Tomula työskenteli taideteollisuusosastolla, jossa esineet valmistettiin pienissä erissä ja lopulta osastolla, joka oli erikoistunut teollisesti sarjavalmistettujen esineiden tuotantoon.

Tomulan tyyliä voisi kuvailla piirroksenomaiseksi ja ilmeikkääksi, kuvissa olevassa Tatti-salaattikulhossakin koriste on erittäin yksityiskohtainen, kepeä ja ihastuttava, kaikessa yksinkertaisuudessaan vain viivapiirros, mutta silti niin kaunis! 

Koristeissa olikin usein kuvattuna luonto - jotain tuttua kotipihalta tai villistä luonnosta löytyvää. Essu kuulema piirusteli ja maalaili paljon kesämökillään ja tyylitteli näistä koristeita astioihin. Samaan konserniin kuin Arabia kuului Finel, jonka astioiden koristelussa hyödynnettiin myös Tomulan taitoja.

Tatti-koristeen lisäksi Tomulan käsialaa Finelin astioista ovat esimerkiksi Ruusu, Ruusukaali, Kirsikka, Sinivuokko, Kukka, Vegeta, Elisa, Auringonkukka, Inca ja Neptun.

Laatutavara.com

Auringonkukka, Elisa, Inca, Kirsikka ja Kukka

Neptun, Ruusu, Ruusukaali, Sinivuokko ja Vegeta

Finelin kulhosarjan on muotoillut Kaj Franck ja jo yksivärisistä kulhoista pyydetään kirppareillakin aika korkeita hintoja, tällä hetkellä tämän Tatti-kulhon hinnat kieppuvat kunnosta riippuen 100 euron tienoilla. Omani löysin 15 eurolla, eli onnea oli mukana enemmän kuin tarpeeksi!

Tatti-sarjaa on valmistettu vuosina 1968-1970, tämän kyseisen salaattikulhon lisäksi Tatti-koristeella on olemassa myös kahta erikokoista keraamista uunivuokaa, pienempi emalikulho, kattila sekä keittokasari. Japanilaisilla suomalaiseen popantiikkiin erikoistuneella sivuilla törmäsin myös Tatti-kuvioiseen Arabian talouslevyyn, lautaseen sekä kuppiin mutten löytänyt vastaavia mistään muualta. Leimat niissä ainakin kuvien perusteella oli paikallaan, mutta aidoiksi en mene vannomaan.

Finel-tuotemerkin alla markkinoitiin emalisia kodin käyttöesineitä mukeista emalivalaisimiin. Finelin astioista suunnittelijasta riippumatta löytyy ajalle tyypillisiä puhtaan selkeitä värejä kuten keltaista, vihreää, turkoosia ja punaista - valkoista unohtamatta. 1970-luvun puolella valikoimaan tuli lisäksi maanläheisempiä värejä - metsänvihreää ja ruskeaa.