Pehtoori

Vuonna 1957 pulleamasuinen kuparipannu sai väistyä. Antti Nurmesniemi suunnitteli Wärtsilälle Pikku-Pehtoori ja Pehtoori-kahvipannut, jotka syrjäyttivät perinteisen kuparipannun ja toivat tilalle uuden yksinkertaisen ja ryhdikkään kartion muotoisen pannun, jossa kädensijakaan ei ollut entisellä paikallaan.

Pehtoori-kahvipannun kanssa samaan ajankuvaan kuuluu 1950-luvun lopulla käynnistynyt kaupunkilaistuminen, Pehtoori on selvästi suunniteltu kerrostaloon sähköliedelle. Vanhoja lehtiä selatessa lähes jokaisessa sähköliesi-mainoksestakin löytyy Pehtoori, se on ehdottomasti ollut sen ajan juttu!

Pehtoorissa kädensija on bakeliittinen ja jämäkkä musta kahva pannun kyljessä metallisen lenkin sijaan. Pehtoorin jälkeen keittiöihin saapuivat 1960- ja 1970-luvuilla Finelin koristellut kahvipannut, värikäs kahvipannu kruunasi arkisenkin kattauksen ja oli keskipisteenä kahvipöydässä.

Oma Pehtoorini on väriltään kesimmäinen kolmesta sinisestä. Ensimmäinen väri Pehtoorille oli punainen, mutta pian sitä sai kymmenessä eri värissä. Sinisiä on kolme -  vaalean sininen, tumman sininen sekä tämä väliväri. Lisäksi on olemassa keltaisia, ruskeita, oransseja, vihreitä, mustia ja valkoisia pannuja.

Pehtooripannuja löytää myös "pulputtimella", jonka avulla pannukahvin keittäminen on helpompaa, jolloin se toimii kuten perkolaattori. Samasta syystä kuin minun Pehtoorin käyttämättömyys kahvipannut saivat aikoinaan väistyä - sähköllä toimivat kahvinkeittimet. Pannukahvi on kuitenkin maultaan pyöreämpää ja täyteläisempää, koska suurin osa kahvin rasvasta säilyy pannussa hauduttamalla. 

Pehtoori-pannussa kahva näyttää tuolta eli se ei jatku lainkaan ylös päin, pikku-Pehtoorissa puolestaan kahva jatkuu hitusen myös ylös. Pikku-pehtoorin runko on myös suora ja kahvan kanssa samassa linjassa, Pehtoori on selvästi kartion mallinen. Kahvan alla lukee myös ainakin omassani pannun tilavuus, tässä tapauksessa 1,5l.

Pehtooria metsästäessa kannattaa olla tarkkana nokan lisäksi kannen ja nupin kanssa, jostain syystä jotkut yrittävät myydä kannettomia ja nupittomia pannuja ehjien hinnoilla. Pannun sisälle kannattaa kurkata kannen alta ja myös nokan kautta - sen takaa löytyy ritilä joka on monesti umpiruosteessa. Myös pohjaan poltetuista Pehtooreista pyydetään törkeitä hintoja, kannattaa olla siis tarkkana - vaikka kyseessä on jo klassikko niin romua ei kannata ostaa ylihintaa!

Itse himoitsen omalleni kaveriksi keltaista pikku-Pehtooria, ei vihreä tai oranssikaan pahalta näyttäisi... Eikä ruskea... Eikä turkoosi.. Tai valkoinenkaan... Mikä väri sopii lukijoiden silmään parhaiten?

Esteri Tomulan Tatti

Tähän kesällä Joensuun reissulta napattuun kirpparilöytöön lupasin palata tarkemmin ja nyt taitaisi olla mitä paras aika vuodesta puhua Tatti-kulhosta! Blogiin tulee jatkuvasti kävijöitä kulhoon liittyvillä hakusanoilla, joten tässä tiedonjanoisille :)

Essu-lempinimeä totellut Esteri Tomula oli Arabian posliinitehtaalla suunnittelijana vuodesta 1947 aina eläkeikäänsä saakka vuoteen 1984. Uran alkupuolella ennen vuotta 1963 Tomula työskenteli taideteollisuusosastolla, jossa esineet valmistettiin pienissä erissä ja lopulta osastolla, joka oli erikoistunut teollisesti sarjavalmistettujen esineiden tuotantoon.

Tomulan tyyliä voisi kuvailla piirroksenomaiseksi ja ilmeikkääksi, kuvissa olevassa Tatti-salaattikulhossakin koriste on erittäin yksityiskohtainen, kepeä ja ihastuttava, kaikessa yksinkertaisuudessaan vain viivapiirros, mutta silti niin kaunis! 

Koristeissa olikin usein kuvattuna luonto - jotain tuttua kotipihalta tai villistä luonnosta löytyvää. Essu kuulema piirusteli ja maalaili paljon kesämökillään ja tyylitteli näistä koristeita astioihin. Samaan konserniin kuin Arabia kuului Finel, jonka astioiden koristelussa hyödynnettiin myös Tomulan taitoja.

Tatti-koristeen lisäksi Tomulan käsialaa Finelin astioista ovat esimerkiksi Ruusu, Ruusukaali, Kirsikka, Sinivuokko, Kukka, Vegeta, Elisa, Auringonkukka, Inca ja Neptun.

Laatutavara.com

Auringonkukka, Elisa, Inca, Kirsikka ja Kukka

Neptun, Ruusu, Ruusukaali, Sinivuokko ja Vegeta

Finelin kulhosarjan on muotoillut Kaj Franck ja jo yksivärisistä kulhoista pyydetään kirppareillakin aika korkeita hintoja, tällä hetkellä tämän Tatti-kulhon hinnat kieppuvat kunnosta riippuen 100 euron tienoilla. Omani löysin 15 eurolla, eli onnea oli mukana enemmän kuin tarpeeksi!

Tatti-sarjaa on valmistettu vuosina 1968-1970, tämän kyseisen salaattikulhon lisäksi Tatti-koristeella on olemassa myös kahta erikokoista keraamista uunivuokaa, pienempi emalikulho, kattila sekä keittokasari. Japanilaisilla suomalaiseen popantiikkiin erikoistuneella sivuilla törmäsin myös Tatti-kuvioiseen Arabian talouslevyyn, lautaseen sekä kuppiin mutten löytänyt vastaavia mistään muualta. Leimat niissä ainakin kuvien perusteella oli paikallaan, mutta aidoiksi en mene vannomaan.

Finel-tuotemerkin alla markkinoitiin emalisia kodin käyttöesineitä mukeista emalivalaisimiin. Finelin astioista suunnittelijasta riippumatta löytyy ajalle tyypillisiä puhtaan selkeitä värejä kuten keltaista, vihreää, turkoosia ja punaista - valkoista unohtamatta. 1970-luvun puolella valikoimaan tuli lisäksi maanläheisempiä värejä - metsänvihreää ja ruskeaa. 

Stella Polaris

Juuri kirjoiteltuani Nanny Stillin kauniista esineistä, kirpputorin hyllyllä minua odotti Stillin Stella Polaris tuhka-astia. Tuhka-astiaksi tämä ei kylläkään tule vaan kynttilän alle, minua ei ainakaan haittaa nuo tuhka-astian tupakkakolot! 

Tuhka-astia on todella tukeva ja massiivinen eli mitä paras ja turvallisin kynttilän alle. Värikin on mitä ihanin! Jostain syystä minulla ei ole aiemmin mitään esineitä tässä kauniissa keltaisen sävyssä - nyt kun sellainen löytyi kohtuuhintaan niin se oli melkein jo värin takia ostettava! 

Eniten tässä esineessä minua kiehtovat pohjassa kohoilevat pallerot. Sarjaan kuuluu tuhka-astian lisäksi koristepullo. Neljässä eri koossa löytyviä koristepulloja on ainakin kirkkaana, vihreänä, lilana, sinisenä, amberina, oliivinvihreänä, neodyminä ja keltaisena. Pulloista yleisin on 18,5cm korkea, lisäksi on kahden korkuisia kapeampia pulloja sekä "pieni" pullo, joka on 17 senttinen. 

Ensimmäiset Stella Polaris koristepullot sekä tuhka-astiat on valmistettu vuosina 1968-1973 sekä myöhemmin vuosina 1975-1976. Tuhka-astioita on tämän kauniin ja raikkaan keltaiset lisäksi ainakin sinisenä, amberina, kirkkaana, siniharmaana ja vihreänä.

Tuhka-astiat ovat niin sanottua köyhän miehen kristallia eli puristelasia ja koristepullot puoliautomaattikoneella muottiin puhallettua lasia. Tässä massiivisessä tuhka-astiassa tuo makea keltainen on todellakin edukseen, aivan ihana väri!

Siinä se on loppusijoituspaikassaan. Alla oleva liina löytyi eurolla kesällä torikirppikseltä, siinä on aivan ihanat lämpimät värit ja pitsireuna, ja se on juuri levysoittimen kannen kokoinen! Torikirppiksiltä löytyy kyllä usein mahtavia löytöjä kohtuu hintaan, ensi kesää odotellessa!

Stellaria-maljakko, aika herkku... Kuva lainassa täältä Näitä myös ainakin sinisenä.

Syksyn värit

Vuodenaikojen vaihtumisessa pidän siitä, että ne vaihtuvat myös kotona sistustuksessa, kesäverhot joutivat pesuun ja syysverhot ikkunaan. Rakastan lämpimiä ja murrettuja punaisia ja oransseja ja sitä lämpöä, joka niiden mukana tulee sisälle ja fiilikseen. Ne toimivat samalla tavalla kuin kynttilät.

Nämä verhot ostin kiusakseni kaappiin odottamaan jo alkukeväästä. Siitä asti olen odottanut syksyä ja viimein tuli se päivä, jolloin kesäverhot tuntui silmään liian kirkkailta ja vihreä väärältä väriltä. En voi ymmärtää ihmisiä, joilla voi olla samat verhot parikin kymmentä vuotta, sehän on oikea verhovankila! Ostat verhot ja saat kaupan päälle elinkautisen tuomion katsomaan niitä verhoja?

Verhojen lisäksi iski totaalikyllästyminen kehyksissä olleisiin julisteisiin. Kaapissa oli sattumoisin muutama joutilas tyynyliina ja päässä ajatus miksi ei? Niistä tulikin ihan yllättävän hauskan näköiset, kelvatkoon nyt siihen asti kunnes löytyy jotain muuta tilalle - tai viimeistään kunnes näihin tulee totaalikyllästyminen.

Ei näitä kyllä oikein muuten voi kuvailla kun hassuiksi, mutta hassuhan se on niiden katselijakin!

Purkkihylly

Oon valitellut muuttohetkestä lähtien keittokomeron laskutason puutetta ja ainakin yhtä paljon kaappitilan vähyyttä. Purkkihulluna onneksi saan aina hyvin niihin tarviketta ja rompetta piiloon ja nätimmäksi röykkiöksi pöydän nurkkaan kulmakaapin alle, mutta viikonloppuna mulla välähti!

Tässä on tilanne keittiössä ennen, kamalan näköstä ja sotkusta! Hyi!

Kirpparilta löytyi viime viikolla kaksi Riihimäen lasin tavallista lasipurkkia kansineen parilla eurolla, mulla näitä jo on ikkunalaudalla muutama, mutta halpa hinta kutkutti ostamaan silti... Koska jo noista kahdesta kannesta olisin voinut sen pari euroa maksaa! Aiemmin syksyllä kyselin isältä osaisko se rakentaa mulle hyllytason keittiöön, mutta se ei oo kiireiden takia ehtinyt niin piti ruveta tuumasta toimeen...

Ikeasta vitosella valkoinen hyllylevy ja siihen vaan lasitölkkien päälle lepäämään.

Kannet on tosiaan hyvä olla niin on kestävämpi ja turvallisempi - tai niin ainakin olettaisin! Ei yhtään naulaa tai liimaa, ei ruuveja eikä pauketta eli nikkarointia minun makuun! 

Eikun vaan purkkia purkkin päälle purkkihyllyyn, ei paljon helpommaksi vois mennä!

Siinä vielä "tukipylväs", sekin imas sisäänsä soijarouhepussin eli kaikki säilytystila on nyt hyötykäytössä. Ensin meinasin laittaa sinne tekokukat, mutta niissä kehnoissa oli liian leveät ruukut noihin purkkeihin. Noihin saa kyllä kivasti sesongin mukaan vaihdeltuakin sisältöjä, olohuoneessa talvisin niissä on esimerkiksi aina kynttilöitä.

Eilen ystäväni varsin laski montako purkkia täällä on näkyvillä, se pääsi reiluun 50 purkkiin laskuissaan eli se olis reilu 1,5 purkkia neliötä kohden, eihän se oo vielä paljon, eihän? 

Etualalla uusi Melittan pirtsakka kahvinkeitin, taitaa olla 80-lukulainen tulokas. Mummilassa oli tuollainen ruskea ja sekin toimii varmaan yhä. Ennestään mulla oli valkoinen Moccamaster, mutta olkoon tämä nyt sellainen välietappi ennen keltaista Moccamasteria... Toissa viikon heräsin kolmen aikaan töihin, kahvinkeitin oli aurinkona niinä aamuina, ihana väriläiskä!

Keskellä on Plastexin vanha aito Omena-purkki, reunoilla on viime talvena ostetut uustuotannon Omenat. 

Jälkeen. Onhan tuolla vähän siistimpää, ja ehkä vähän enemmän tilaakin! Ja pöydätkin pyyhittynä, nyt tajusin tän todellisen idean Ennen - Jälkeen-kuvasarjoissa :D

Sulttaani

Olen jo aiemmin kertonut Nanny Stillin olevan yksi lemppari suunnittelijoistani ja ehkä siksi tämä löytö lämmitti sydäntäni erikoisesti! Malja tarttui mukaan kirpparilta vaivaisella viidellä eurolla. Se on vilahtanut muutamassa kirjoituksessani aiemmin, mutta jostain syystä jäänyt kuitenkin kirjoittamatta siitä. Kyseessä on siis Nanny Stillin suunnitteleman Sulttaani-sarjan malja.

Still sai idean Sulttaani-sarjaan Turkin matkallaan, ja sitä valmistettiin 1960-luvun lopulla Riihimäen lasitehtaalla. Kaikki sarjan esineet ovat kauniita pyörittäen puhallettuja ja niiden pinnassa on rihlakoristelu. Sulttaani-sarjan esineelle tyypillistä ovat nuo renkaat, jotka tässä maljassa ovat maljaosan keskivälissä.

Maljakoita / maljoja on kahta eri mallia, tätä mikä kuvissa seikkailee sekä matalampaa ja hieman levempää - eli näyttää tavallaan levahtaneelta tämän rinnalla. Maljoissa väreinä olen tavannut vihreän lisäksi ametistia ja keltaista. Tätä nimenomaista maljaa on valmistettu vuosina 1967-1968, leveämpää vuoteen 1969 asti.

Maljan lisäksi sarjaan kuuluu muun muassa jalallinen korkea kynttilänjalka, juustokupu/kaviaariastia, kulho sekä jälkiruokakulhot, snapsi, likööri- ja viinilaseja, sekä sarjan himotuimmat ja arvokkaimmat esineet - viinikarahvit. Viinikarahvin nähtyä on myös selvää mistä tarkemmin innoitus Turkin matkalla syntyi!

Saman värinen Sulttaani-karahvi, kuva lainassa täältä 

Kuva lainassa täältä, siis tuo korkki on iiiihaanaaaaa!

Myös karahveista toinen on tällainen matalampi malli, tilavuudeltaan ne ovat saman kokoiset eli sen 75cl minkä viini- tai muu vastaava -pullo. Maljoista tuo korkeampi on mielestäni kauniimpi ja jotenkin sen mittasuhteet miellyttävät enemmän silmään, mutta karahveissa molemmat ovat mielettömän kauniita! Värinä ametisti sopii minusta karahviin paljon paremmin, tuo vielä täynnä punaviiniä tai konjakkia niin miten kauniisti se hehkuisikaan!

Vaikka karahvien kuvien ihailemisen jälkeen oman maljani hohto tuntuu hieman kaikonneen, ja vaikka ehkä vähän haikein mielin katselenkin "vain" sitä on se silti esineenä kaunis. Mariskoolien perään en ole ikinä ymmärtäny (ehkä sitten kun niiden valmistuksesta on 50 vuotta?) olkoon tämä sen korvike minulle. Olen tosin pitänyt sitä niin huolella, etten siinä ole säilytetty edes nameja.

Maljan paikka on aiemmin blogissa oman vuoronsa saaneen teak-senkin päällä Stillin Tiimalasi-maljakon vierestä, jossa ei myöskään oikeita kukkia raaskita pitää - noita kuivattuja ruusuja just ja just...

Uudet asukkaat

Tein ehkä vähän harvinaisemman kirppislöydön, enkä moista olisi kyllä osannutkaan ennen tätä kuvitella kotiini - riittää että moinen on rappukäytävässä. Samantien kuitenkin kun näin sen myyntipöydässä poissa normaalista ympäristöstään näin tässä maailman yhdessä arkisimmista asioista sen kauneuden ja mahdollisuuden tuoda sen myös sisälle kotiin. 

Kyse on siis porraskäytävän nimitaulusta. Toivon vain, että tämä on oikeasti rautakaupasta eikä myyjän mukaan edellisessä muutossa tarttunut - tai edes luvan kanssa tarttunut, sillä edessä oli huoltoyhtiön tarran jämät... 

Sen lisäksi taulun alareunassa lukee Tähti-muovi Oy Helsinki. Tähti-muovi aloitti vuonna 1953 näiden nimenomaisten porraskäytävien nimitaulujen ja nimikirjaimien valmistamisen ja tosiaan, nythän nämä ovat jo niin arkisia ja varmasti useimmista porraskäytävistä löytyviä, ettei itselle ainakaan ole tullut mieleen tutkia tarinaa niiden takaa tai ylipäätään ajatella että jostainhan ajatus tähänkin on lähtenyt! 

Selvästi siis yksi niistä keksinnöistä, jotka ovat käytännöllisyydessään niin ylivoimaisia, ettei kehitys ole korvannut sitä millään. Niin yksinkertaista että se on jo kerrassaan loistava keksintö! Uuden vuokralaisen muutetta kirjaimet vain vaihtoon - ei liimajälkiä eikä muutakaan vaivaa - vau! Onko teistä muuten kukaan naperona sekoitellut nimitaulun kirjaimia?

Tähän malliin?

Tähti-muovia ei nykyisellään ole enää olemassa vaan se yhdistyi vuonna 1993 Kilpiteoksen ja Metallikilven kanssa Versaali Oyksi, joka valmistaa sisä- ja ulko-opasteita. 

Tässä kyseisessä taulussa luki ennestään Kotola, mutta se ei oikein sopinut kotini tyyliin... Kirjaimia löytyi K-raudasta ja rauha ja rakkaushan ne oli ensimmäisenä mielessä. Sellaiset asukkaat on hyvä löytyä kustakin kodista! Muunneltavuuskin tässä on todella iso plussa, ja ajattomuus! Vaikka tekstiä muuttaisi se on silti rauhallinen, ryhdikäs ja vangitsee katseen vaikkei siinä oikeastaan ole mitään erikoista. Ihana löytö!

Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että N-kirjain näyttää vähän hassulta. Se on oikeasti Z, koska N-kirjaimet olivat loppu. Onneksi muovia on helppo muokata ja onhan tuo tuoltaan aika funky!