Sulttaani

Olen jo aiemmin kertonut Nanny Stillin olevan yksi lemppari suunnittelijoistani ja ehkä siksi tämä löytö lämmitti sydäntäni erikoisesti! Malja tarttui mukaan kirpparilta vaivaisella viidellä eurolla. Se on vilahtanut muutamassa kirjoituksessani aiemmin, mutta jostain syystä jäänyt kuitenkin kirjoittamatta siitä. Kyseessä on siis Nanny Stillin suunnitteleman Sulttaani-sarjan malja.

Still sai idean Sulttaani-sarjaan Turkin matkallaan, ja sitä valmistettiin 1960-luvun lopulla Riihimäen lasitehtaalla. Kaikki sarjan esineet ovat kauniita pyörittäen puhallettuja ja niiden pinnassa on rihlakoristelu. Sulttaani-sarjan esineelle tyypillistä ovat nuo renkaat, jotka tässä maljassa ovat maljaosan keskivälissä.

Maljakoita / maljoja on kahta eri mallia, tätä mikä kuvissa seikkailee sekä matalampaa ja hieman levempää - eli näyttää tavallaan levahtaneelta tämän rinnalla. Maljoissa väreinä olen tavannut vihreän lisäksi ametistia ja keltaista. Tätä nimenomaista maljaa on valmistettu vuosina 1967-1968, leveämpää vuoteen 1969 asti.

Maljan lisäksi sarjaan kuuluu muun muassa jalallinen korkea kynttilänjalka, juustokupu/kaviaariastia, kulho sekä jälkiruokakulhot, snapsi, likööri- ja viinilaseja, sekä sarjan himotuimmat ja arvokkaimmat esineet - viinikarahvit. Viinikarahvin nähtyä on myös selvää mistä tarkemmin innoitus Turkin matkalla syntyi!

Saman värinen Sulttaani-karahvi, kuva lainassa täältä 

Kuva lainassa täältä, siis tuo korkki on iiiihaanaaaaa!

Myös karahveista toinen on tällainen matalampi malli, tilavuudeltaan ne ovat saman kokoiset eli sen 75cl minkä viini- tai muu vastaava -pullo. Maljoista tuo korkeampi on mielestäni kauniimpi ja jotenkin sen mittasuhteet miellyttävät enemmän silmään, mutta karahveissa molemmat ovat mielettömän kauniita! Värinä ametisti sopii minusta karahviin paljon paremmin, tuo vielä täynnä punaviiniä tai konjakkia niin miten kauniisti se hehkuisikaan!

Vaikka karahvien kuvien ihailemisen jälkeen oman maljani hohto tuntuu hieman kaikonneen, ja vaikka ehkä vähän haikein mielin katselenkin "vain" sitä on se silti esineenä kaunis. Mariskoolien perään en ole ikinä ymmärtäny (ehkä sitten kun niiden valmistuksesta on 50 vuotta?) olkoon tämä sen korvike minulle. Olen tosin pitänyt sitä niin huolella, etten siinä ole säilytetty edes nameja.

Maljan paikka on aiemmin blogissa oman vuoronsa saaneen teak-senkin päällä Stillin Tiimalasi-maljakon vierestä, jossa ei myöskään oikeita kukkia raaskita pitää - noita kuivattuja ruusuja just ja just...